BTS oneshots

00:00 / taekook

~ Taehyungin näkökulma ~

Työnsin kylmät käteni syvemmälle kuluneen farkkutakkini taskuihin. Ollakseni täysin rehellinen, kaduin takkivalintaani syvästi, sillä ulkona oli reippaat viisi astetta pakkasta.

"Tae tuu ny tänne meiän kans", serkkuni sanoi vaativasti ja taputti paikkaa vieressään puistonpenkillä.

Vaitonaisena istuin serkkuni Jiminin viereen. Hän tarjosi tölkkiään minulle, mutta pudistin päätäni. Huomasin monen ympärillämme olevan pojan vilkuilevan minua arvostelevasti. Olisin paljon mieluummin ollut jossain loitommalla ja tarkkaillut heitä sieltä.

"Hei mun pitäs itseasiassa soittaa mummille et miten sillä menee", sanoin hetken päästä. Jimin ei edes huomannut minua, sillä jokin joukkoomme liittyneistä tytöistä oli istunut hänen viereensä penkin toiselle puolelle.

Kohautin olkapäitäni ja nousin ylös. Lähdin kävelemään loitommalle, jossa näin lasten leikkitelineitä.

Istuin keinuun ja otin puhelimeni taskustani. No niinpä tietysti, pakkasen takia akku oli pudonnut kolmeen prosenttiin. Olin oikeasti ollut aikeissa soittaa mummilleni, mutta se idea sai nyt jäädä.

Huokaisten työnsin käteni takaisin takkini taskuihin. Puhalsin suustani ilmaa, joka höyrysi hieman pakkasessa. En tuntenut halua palata takaisin muiden luokse, sillä en ensinnäkään halunnut juoda, enkä edes tuntenut noita ihmisiä. Lukuunottamatta Jiminiä ja muutamaa hänen naapuriaan, mutta hekin olisivat pian kaikki humalassa.

"Miks sä istut täällä yksin?"

Hätkähdin ääneen, joka kuului pojalle. Hän istui viereiseen keinuun ja työnsi myös kätensä taskuihinsa. Katsoin poikaa. Hän oli joku Jiminin kavereista, olin nähnyt hänet aikaisemmin.

Kohautin olkapäitäni. "En mä vaan jaksa olla tuolla humalaisten seurassa."

"Sama", poika vastasi yllätyksekseni. Hän pyöritteli hiekkaa kengänkärjellään. Katsoin tarkemmin pojan vaatteita. Hänellä oli musta pilottitakki ja sen alla valkoinen paita, jalassaan vaaleansiniset revityt farkut ja ruskeat timberlandit.

"Oon muute Jungkook. Entä sä?"

Poika oli kääntänyt katseensa minuun.

"Öm...", epäröin. En ollut tottunut tällaisiin esittäytymisiin.

"Oon Taehyung", vastasin lopulta. Jungkookiksi esittäytynyt poika nyökkäsi.

"Oot vissii se Jiminien serkku? Daegusta tai jostai?"

"Joo", vastasin "tai oikeestaan en asu ihan Daegussa, vaan maaseudulla. Mut Daegun lähellä kuitenki."

Jungkook nyökkäsi taas. "Tulit sit juhlistaa vuoden vaihtumista tänne vähän isompiin piireihin?"

"No joo."

Välillemme laskeutui hiljaisuus, jonka turvin saatoin katsoa Jungkookia tarkemmin. Hänen tummanruskeat hiuksensa olivat hieman kiharat ja epäilin että hän oli laittanut ne sillä tavalla. Silmissä oli siniset piilolinssit. Yritin arvailla mitä hän harrasti. Todennäköisesti jotakin aika fyysistä lajia, sillä se näkyi hänen kehostaan.

"Pelaatsä mitään? Niinku tietokoneella tai jollai konsolilla?" Jungkook pysäytti ajatukseni kysymyksellään.

"Öö no... en mä oikeestaan. Joskus oon pelannu pleikkarilla jotain jalkapallopeliä mut en mä muuten."