Kuninkaalliset ja kapinalliset

Esinäytös

Nuori valkoinen naaraskissa tassutti pitkin metsäpolkua. Hän oli tuskin yhtä vuotta vanha, melkein siis pentu. Mutta hän ei ollut kuka tahansa. Hän oli kruununperillinen.

Tuon mustat käpälät kahisivat lehdissä, mutta pian niihin liittyivät toiset. Ja kolmannet. Ja neljännet. Kissa hidasti vauhtiaan epäröiden ja pysähtyi lopulta kokonaan vilkuillen ympärilleen.

Ei kuulunut muuta enää kuin riistaeläinten ääniä.

Ja sitten, yhtäkkiä pensaasta hyppäsi valtava oranssi kissa kynnet ojossa ja hampaat irvessä nuoren kissan päälle. Pentu kiljaisi hämmästyksestä ja yritti ensin päästä pois, mutta suurempi painoi hänet maata vasten työntäen kynsiään tämän nahkaan.

"Kas kas, kukas se siinä." Oranssi kissa sanoi matalalla kehräävällä äänellään, joka aiheutti kylmiä väreitä jopa tuon matkakumppaneissa, jotka olivat hiipineet seuraamaan tilannetta. "Itse Varjokäpälä, kruununperillinen."

"Mitä sinä haluat?" Valkoinen kissa kysyi, yrittäen pysyä urheana, vaikka tuon ääni säröilikin.

Oranssi kissa naurahti ääneen ja painoi kynsiään vähän syvemmälle pennun nahkaan saaden tuon vinkaisemaan. "Tiedätkö sinä edes mitä kaikkea me olemme kärsineet sinun isäsi takia?" Oranssi kolli murisi ja työnsi päänsä lähemmäksi pienempää melkein koskettaen tuota. Pentu jäi vain tuijottamaan häntä hengitys koko ajan tihentyen pelosta.

"Päästäkää minut." Valkoinen kissa sanoi tuijottaen oranssia suoraan silmiin. Kolli oli kuin ei olisi kuullutkaan, ja maukui: "En tainnutkaan vielä esittäytyä. Minä olen Kharon. Ja arvaa mitä? Sinä et tule koskaan unohtamaan minua, sitä tuskaa jonka olen tuntenut."

Kolli veti huulensa irveeseen ja raapaisi pentua naamasta. Juuri oikean silmän kohdalta. Valkoinen kissa päästi vertahyytävän rääkäisyn, ja kaikkialta ympäriltä lehahti lintuparvi huutaen varoitushuutojaan.

Kharon valmistautui toiseen iskuun, kun jonkin matkan päästä alkoi kuulua käpälien töminää ja kovia naukaisuja.

Kolli nosti päänsä ylös ja murisi äänien suuntaan. "Sinun onnesi." Hän sähähti matalasti pennulle ja sivalsi tätä toisen kerran samaan kohtaan. Sitten hän loikkasi valtavalla loikalla tuon päältä repäisten samalla pennun lapaan syvän haavan. Sitten hän juoksi pois seuralaiset perässään.

Valkoinen kissa hengitti vinkuen tiheään tahtiin. Kipu oli sietämätöntä niin että hän ei edes jaksanut yrittää nousta paikaltaan. Veri sykki pennun korvissa niin että hän ei saanut selvää äänistä ympärillään. Hänet nostettiin johonkin pehmeälle ja ympärillä hästättiin koko aika jotain. Sitten kaikki pimeni.

———

"Ja niin minä menetin toisen silmäni." Valkoinen kissa naukui. Hän oli jo täysikasvuisen kokoinen, ja hän istui suurella kivimuurilla, joka erotti valtakunnan muusta maailmasta. Punainen viitta heilui hiljaa yötuulessa.

Vieressä istuva kolli katsoi ylös tähtitaivaalle, nyökäten hieman. Hän ei tiennyt kuinka reagoida.

"Ja se oli kaikki isäni syytä. Kaikki näkivät minut samanlaisena tyrannina." Äsken puhunut kissa naukui katkeruus tihkuen äänessään. Hän puristi kovaa kivimuuria kynsillään, ja hän alkoi taas kuulla veren kohinaa korvissaan.

"Kukaan heistä ei ole katsonut pintaa syvemmälle, he eivät ole nähneet Varjoa, oikeaa sinua. He olettavat näkevänsä toisen Deimoksen." Kolli lausui lopulta. Nämä sanat hätkähdyttivät valkeaa kissaa, Varjoa.

Varjo käänsi katseensa hitaasti ylemmäs. "Minulta kestää kauan siivota hänen aiheuttamansa sotku, kun nousen valtaistuimelle." Hän maukui hiljaa.

"Toivottavasti sinä tuot paremman aikakauden tälle valtakunnalle." Vaaleanruskea kolli maukui.

Varjo nosti päänsä pystyyn ja katsoi ylös tähtitaivaalle ja kuuhun. "Sen minä lupaan, Sander." Sen jälkeen molemmat hiljenivät hetkeksi.

"Katso, tulikärpäsiä."

_________

Se oli vähän lyhyempi ja tunteellisempi kertomus, mutta esinäytökset on normaalisti hieman mysteerisimpiä. Toivottavasti tykkäsitte! Mielipiteitä saa aina kertoo, ja kirjoitusvirheistä saa huomauttaa!

Eka kuva made by: @tiikerihai_ / kefiraxx (instagram)

Words count: 484