Jiminin nk
Potkin kengät jalastani eteisen nurkkaan, jos sitä nyt eteiseksi voi kutsua. Kämppäni on vain parinkymmenen neliön kokoinen, mahduin hädintuskin asumaan siinä. Ruokapöydälle ei ole tilaa, eikä millekään muillekaan tarpeellisille huonekaluille, eikä keittiössä ole tilaa säilyttää astioita tai muita ruoanlaittoon tarvittavia asioita. Olin aivan pulassa rahatilanteeni kanssa, en pysty maksamaan sähkölaskuja, vesilaskunkin saan juuri ja juuri maksettua. Vanhempani eivät ole pystyneet auttamaan laskujen kanssa, ja en saa töitä mistään. Vaikka olen opiskellut paljon, minua ei ole otettu mihinkään työhön tähän mennessä, olen yrittänyt lukuisia kertoja. Kutsumukseni olisi luultavasti psykologi, olen aina rakastanut auttaa ihmisiä ja nähdä työni tuloksen, se toki ei ole itsestäänselvyys tuossa ammatissa.
Kävelen sänkyni vierelle ja rojahdan lattialle istumaan kaivaen samalla ikivanhan läppärini sänkyni alta, joudun lataamaan sen, sekä puhelimeni kahviloissa, jotta voin käyttää niitä. Läppäri alkaa olla kulahtaneen näköinen, päällyskannen hopeansävyinen väri on alkanut kulua pahasti, ja läppärin ollessa päällä sen sisältä kantautuu inhottava elektroniikkalaitteen haju, voi sen kai kuvailla hieman palaneen hajun haltaiseksi, kärtsähtäneeksi. Avaan läppärin ja menen selailemaan työnhaku sivustoja, ainut toivoni. Turhaa se yleensä on, mutta ainahan pitää toivoa parasta... Päädyin hieman epävirallisemmalle sivustolle, minne perjaatteessa kuka tahansa voi tarjota mitä tahansa työtä, kuitenkin aavistuksen valvonnan alaisena, huumekauppiaaksi ei siis tuolta hakemalla pääse, ainakaan tietääkseni. Huokaisen turhautuneena ja haron silmieni eteen valuneen hiussuortuvan takaisin paikoilleen. Vartaloni valui hyvinkin nopeasti makuuasentoon läppärin levätessä vatsani päällä, ei mitään.
Nousen salamannopeasti istumaan silmieni kirkastuessa, "töitä!"hihkaisen innoissani lukien työkuvausta.
"Kiireellinen, mahdollisesti heti saatavilla oleva työ. Työhön tarvitaan palvelutaitoja, ja omatoimisuutta. Työ edellyttää vähintään 18-vuoden ikää. Lisätietoja työnkuvasta saat työnantajalta myöhemmin, jos olet kiinnostunut, soita numeroon ... Ennen työn saamisen takaamista sovitaan kaikille hakijoille sopiva päivä, jolloin hakijoiden joukosta valitaan yksi henkilö joka saa työn."
Palvelutaitoja? En ymmärtänyt alkuunkaan mitä tuo termi tarkoittaa, mutta se varmaankin johtuu vain omasta tyhmyydestäni... Kaivoin puhelimeni käteeni ja soitin annettuun numeroon hieman epäileväisenä, vaikka yritinkin luopua epävarmasta olemuksestani tämän asian suhteen, se osoittautui odotettua vaikeammaksi. Puhelin kerkisi tuutata pari kertaa kunnes minulle jo vastattiin, jalkani tärisivät hullun lailla, ja tiesin ääneni värisevän kun alkaisin puhua.
"Puhelimessa Kim Daeseong, kuinka voin auttaa?"jähmetyin hetkeksi paikalleni, erittäin matala miehen ääni yllätti minut täysin.
"Park Jimin. Näin työilmoituksen netissä, olisin kiinnostunut työstä. Täytän kaikki kriteerit, ja olen valmis ottamaan työn vastaan. Minulle käy mikä päivä tahansa"kerron hypistellen samalla hihojani sormissani, ujous iski kuin nyrkki naamaan jopa puhelimen välityksellä...
"Selvä. Kiitos yhteydenotosta, lähetän tekstiviestillä osoitteen, johon sinun pitää saapua huomenna kello 19.00. En voi kertoa työnantajasi nimeä, näet minut kuitenkin ensin, olen vastassa ovella, ja ohjeistan sinua toimimaan tietyn kaavan mukaisesti. Pue päällesi normaalit vaatteet, älä huolehdi asiallisesti pukeutumisesta. Ota myös henkilöllisyystodistus mukaan" miesääni selostaa ja lopettaa sitten puhelun. Lasken puhelimeni vierellni ja tuijotan seinää hämmentyneenä, jo huomenna.. Asian todella täytyy olla kiirellinen.
Paras käydä nukkumaan jotta kerkeän huomenna valmistautua sekä henkisesti että fyysisesti tulevaan... Työhaastatteluun?
//Moi :3 Saattaa olla aavistuksen epäselvää tekstiä, yritän panostaa jatkossa :) Ensimmäinen luku jäi erittäin lyhyeksi.
YOU ARE READING
Musta joutsen~Jikook
FanfictionJeon Jungkook on rikas sekä kuuluisa julkisuudenhenkilö, kaikki ei kuitenkaan ole niinkuin julkisuuteen näytetään. Jungkookilla on hyvinkin synkkiä salaisuuksia, joita kukaan ei olisi osannut ikipäivänä arvata.