Musta joutsen~Jikook

𝑳𝐮𝒌𝐮 2

Jiminin nk

*seuraava päivä, klo 17.00*

Sain juuri kiharrettua, taino oikeastaan muotoiltua viimeisen hiusosion. Tiesin kyllä että piti pukeutua rennosti, mutta silti jokin sisälläni pakotti minut laittautumaan, edes kevyesti. Pienet laineet sopivat mielestäni vaatimattomiinkin menoihin. Olin piirtänyt myös hennot rusehtavan sävyiset rajaukset, ne sopivat mielestäni hyvin blondien hiuksien kanssa yhteen. Eivätkä ruskeat rajaukset näytä niin voimakkailta kuin mustat olisivat näyttäneet. Minulla on onneksi vielä kaksi tuntia aikaa, vaatteetkin on valitsematta. 

Vedän suoristusraudan töpselin irti seinästä, ja sammutan vanhan, kellertävän kylpyhuoneen lampun. Kävelin makuuhuoneeseen ja kaivelin vaatekaappia lävitse, päätyen valkoiseen rennohkoon kauluspaitaan, sekä mustiin pillifarkkuihin. Pillifarkut jakavat paljon mielipiteitä ihmisten keskuudessa, mutta mielestäni ne imartelevat jalkojani, eteenkin reisiäni täydellisesti. Puettuani vaatteet päälle, mietin kahden hajuveden välillä. Laitanko makean ja söpön tuoksun, vai itsevarman, aavistuksen seksikkään tuoksun?... Päädyn valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon, ja laitan yhden suihkauksen korvan taakse, yhden kaulalle, ja yhdet molempiin ranteisiin. Lasken hajuvesipullon pöydälle, ja nappaan käteeni pienen korurasian. Avaan sen varovaisesti, ja laitan isältäni saamat timanttikorvakorut korviini. Ne olivat kallein asia mitä omistin, ja tunnearvolta valtavan tärkeät. 

Istahdan sängylleni odottamaan lähtöä. Heiluttelen jalkojani jännittyneenä, millainen se työ oikein on? Asetankohan itseni vaaraan?? Mitä jos se on huijaus ja joudun raiskatuksi ja murhatuksi?? "Noniin Jimin, hyvin se menee. Kaikki menee hyvin"sanon itselleni ääneen, tarvitsen todellakin vakuuttelua tilanteen turvallisuudesta.

*Jimin käveli 30min kohteeseen, klo: 18.59*

Tunsin sykkeeni tykyttävän tuhatta ja sataa. Kävelin juuri ennen sovittua ajankohtaa sen rakennuksen eteen, johon meidät käskettiin. Kävelen varovaisesti tuiman näköisen henkilön luokse, taitaa olla sama kenen kanssa puhuin puhelimessa... Nielen pelkoni, ja esittäydyn "Park Jimin. Tulin sovittuun työhaastatteluun."

"Kim Daeseong. Tule sisälle, älä liiku eteisestä mihinkään, ja varmista että ovet ovat suljettuja, ja että olet huoneessa yksin. Tulen pian perästä, ja kerron sinulle säännöt ja ohjeet." Mies sanoo, väistyen sitten oven edestä päästäen minut sisälle. astelen sisään jännittyneenä ja tutkin ympäristöä katseellani. Tummat puuseinät, ja lattia. Täysin tyhjä huone, yhtä isoa kasvia, sekä suurta pahvilaatikkoa lukuunottamatta. Nielaisen tyhjää, odottaen miehen tulevan sisälle. Pian mies asteli sisälle, lukiten oven perässään. Olin kusta housuuni pelosta.

"Kun menet peremmälle, tulet näkemään rivin nuoria miehiä, ja yhden tyhjän tuolin. Et saa puhua, jos sinua ei puhutella. Tarkkaile ympäristöäsi. Menet istumaan tuolille, ja teet kaiken mitä käsketään. Jos sinut valitaan työhön, se vaatii omistautumista työlle, sekä uhrautumista. Jos tulet valituksi, tulemme käymään pitkän session, jossa täytät lupalappuja sun muuta. En voi kertoa työnkuvaa vielä, mutta se ei ole laitonta. Emme pyöritä bordellia." Mies kertoo, pystyin vain nyökkäämään. Mies saattoi minut hissiin, painaen nappia ylimpään kerrokseen, numero 12. 

Kävelen isoon huoneistoon, joka oli koko ylimmän kerroksen kokoinen. Suoristan vaatteitani hieman ja kävelen peremmälle. Katselen ympärilleni, ja nielaisen jännityksestä. Mihin oikein olen mennyt suostumaan??. Tilanne vaikuttaa todella oudolta, ihmisiä istuu tuoleilla hiljaisena. Kävelen kuitenkin peremmälle, ja istun tuolille.

//Tää oli aika outo luku, mutta oli pakko tehdä tämmömem turhempi että pääsen vauhtiin. Lukekaa seuraava luku kun se tulee, voin luvata että se on parempi ;). Sitten päästään jo itse juonen pariin, älkää antako tän hämätä.