Siskoista se nuorin

Toinen Luku

Meeri oli minua ennen kuistilla. Tietysti oli. Hän on minua ketterämpi, vahvempi ja isompi. "Sä oot mätämuna!" hän huusi minulle leikittelevästi, koska olimme kaksosia emme voineet riidellä.

"Tytöt! Tein lettuja! Ja äitinne osti mansikoita ja rermavaahtoa. Meillä on hilloakin. Tulkaa syömään. Niitä on paljon!" isä huusi tietämättömänä siitä, että olimme jo melkein ruokasalin ovella.

Olimme jo saaneet ensimmäiset letut syötyä, kun äiti kysyi. "Mitä teitte? Oliko Meeri uimassa?" näin, kuinka kaikki nauttivat lettuista.  Miten isi osaa tehdä näin hyviä lettuja? "Joo. Me molemmat olimme." sanoin, kun olin saanut suun melkein tyhjäksi lettuista ja kermavaahdosta.

Näin, kuinka äiti antoi isällemme toruvan katseen hänen syödessään ties kuinka monennettaan mansikkaa. Näin myös, että sisareni silmässä kiilui jokin. Se ei ollut lettujen hyvä maku, vaan jotain, jota minä en tiennyt. Salaisuus ehkä?

"Tämä on ihana paikka. Voidaanko muuttaa tänne? Voidaanhan?" kaksoissisareni sanoi äkisti. Eihän hän ole nähnyt paljoakaan alueesta. Eikä mökistäkään. Miksi hän halusi tänne niin kovasti? Onko hän toisesta maasta? En usko. Mielikuvitukseni alkoi jälleen laukata. "Meeri. Ethän sinä tiedä pidätkö tästä. Menemme varmaan talveksi kotiin. Tulemme ensikesänä uudelleen. Älä murehdi moisia vielä. Kesä on vasta alussa."

Sisareni toistaa jälleen samat asiat. Onkohan hän oikeasti hulluuntumassa? Ei nyt sentään! Hän vain piti niin kovasti järvistä. Minä se tässä mielipuoli olen ollut.

*******

Olimme asustelleet mökillä jo noin vuoden ja Meeri oli ollut elämänsä kunnossa, kun kuuli muutostamme tänne. Äiti ja isä lupasivat muuttaa vain vuodeksi, joka tarkoittaa, että meidän täytyy menne kotiin jo ensi viikolla. Maanantaina täyttämme yksitoista ja lähdemme kotiin.

"Onko pakko lähteä kotiin?" Meeri kysyi päivällisellä. "On. Tulemme kyllä käymään täällä kesällä. Tiedän, että et halua lähteä, mutta nyt on pakko." äiti totesi jättäen asian sikseen.

Vein astiat ruokapöydälle syötyäni. Huomasin pöydällä mansikoita ja herneitä suuren läjän. Nappasin kourallisen herneitä molempiin taskuihini ja mansikoita kourallisen toiseen käteen. Lähdin hiipimään ulos syömään.

"Tuuli ja Meeri. Lähdemme huomenna kello viisi. Pakatkaa etukäteen, jotta lähtö ei myöhästy." Isäni totesi nopeasti. Ehdin säikähtää, että jäin kiinni.

Kävelin kivelle, jossa olin ollut ensinmäisenä päivänä sisareni kanssa. "Toitko ne?" kysyin uteliaana. "Joo." Meeri sanoi ojentaen jäätelön minulle. "Entä sä?" Hymähdin ja ojensin siskolleni mansikoita. Minä söin herneet ja hän mansikat.

Oli ihanaa istua auringossa syömässä jäätelöä sisareni kanssa. Olimme viime- ja tänäkesänä ottaneet päivällisen tai lounaan jälkeen salaa jäätelöä, mansikoita ja herneitä.

Meidän rusehtavat hiukset oli tunnistamattomissa toistensa seasta. Meri katsoi minuun sinisillä silmillään. Hänen silmistä loisti ilo, rakkaus ja kaipaus.

Voisin olla tässä tilanteessa ikuisesti. Rakastan häntä. Olemme kuin kaksi marjaa, vain ulkoisesti. Vain ulkoisesti.

Pahoittelut minun epäaktiivisuudesta! On ollut inspiraation ja ajan puutetta.

Hyvää kesää!

Muista votee ja kommentoida! Yritän saada lähiaikoina jotain ulos!