Neljäs Luku

37 6 3
                                    

Heräsin aamulla auringos sarastukseen, sillä olin unohtanu sulkea verhot. Nenääni oli tullut makeiden lettujen tuoksu. "Ne olivat Meerin lemppareita." muistelin hiljaa.

Kävelin alakertaan hiljaisesti. Äitini ja isäni olivat siellä tekemässä aamupalaa. "Huomenta." mutisin heile, jotta minut huomattaisiin. "Ai, huomenta." äiti sanoi yllättyneen näköisesti, mutta iloisesti.

Otin neljä lettua ja ison läjän hilloa sekä kermavaahtoa lautaselleni. Söin annoksen pikaisesti.

Kävelin kylpuhuoneeseen. Otin pullon saippuaa kaadoin siitä pitkän, paksun ja kiemurtelevan raidan ammeen pohjalle. Laitoin tulpan kiinni ja avasin hanan, josta tuli lämmintä puhdasta vettä.

Olin huoneessani piirtämässä. "Pling!" puhelimeni piippasi. Viesti vaarilta. "Hyvää syntymäpäivää Tuulille! T. Vaari" hän muisti syntymäpäiväni, toisin kun viime vuonna.

Laitoin kullokkeet kiinni puhelimeen ja musiikkia soimaan. Kävelin kylpyhuoneeseen. Ei edes puolillaan vettä.

Ammeen perällä oli kohta, jossa ei ollut kuplia. Katsoin siihen.

Huomasin siihen heijastuvan kuvajaisen. Se näytti enemmän Meeriltä kuin minulta. Tuo kaunis olento hymyili ujoa suloista hymyään minulle. Hän taisi myös iskeä silmää.

Eihän se voinut!

Halusin silti elää mielikuvassa, että se olisi Meeri.

Kävelin huoneeseeni ja aloin piirtämään uutta kuvaa. Siinä oli sama tilanne, kun mitä hetki sitten näin.

Tämä oli minun tapani pitää päiväkirjaa. Piirsin tunteita, ajatuksia ja tapahtumia ylös.

Olin saanut piirrokseni päätökseen, joten lähdin katsomaan kylpyammetta. Se oli lähes täynnä vettä ja vaahtoa oli kertynyt paljon. Valitettavasti vettä ei ollut enään näkyvillä, enkä voinut katsoa veteen uudelleen.

Lukitsin oven ja aloin ottamaan vaatteita pois. Lopulta istahdin lämpimään ja hyvän tuoksuiseen veteen, joka oli täynnä kuplia.

Ensin oli hetken vain rentona. En jaksanut sitä pitkään, joten aloin leikkimään vaahdolla. Tein itselleni parran ja uudet hiukset. Tämän jälkeen katselin, kuinka vaahto poksahteli.

"Kappas ketaletta!" huudahdin turhankin kovaa. Ammeen reunalla oli tyhjä saippuapullo! Aloin leikkimään sillä. Keräsin vettä, katselin ilmakuplia, yritin tehdä vaahtoa sieppaamalla hieman vettä ja ravistamalla. Tein kaikkea mitä tyhjällä saippuapullolla voisi ikinä keksiä.

Avasin tulpan silloin, kun huomasin sormenpäitteni rypistyvän. Se on aina hyvä aika lopettaa kylpeminen.

Vesi lorahteli viemäriin samalla kuin kuivasin vessan kosteita kaakeleita. Jouduin myös kuivaamaan muunkin vessan täysin, sillä veteni oli höytystynyt pitkin muuta osaa huoneesta.

Kiskoin puhtaat vaatteet kostealle iholleni ja kuivasin hiuksiani. Matolle jäi märät jalanjäljet sekä märkiä pisaroita.

Kävelin alakerran keittiöön ja nappasin pakastimesta jäätelön. Menin terassille syömään sitä. Vanhemmillani oli samat ajatukset, sillä he olivat jo syömässä jäätelöitään aurinkoisella terassilla.

"Haluaisitko lähteä takaisin mökille?" isäni sai sanotuksi jäätelöä nuoleskellen. "No joo!" huusin ja melkein pudotin jäätelöni.

Näin äitini kasvoilla hämmentyneen ilmeen. Ehkä hän luuli minun haluavan olla kotona.

"Sitten pakkaamaan! Lähdemme heti kun olemme pakanneet!" isä sanoi iloisesti ja äidinkin kasvoille levisi hymy.

Mulla on nyt hieman ongelmaa näiden julkasemisessa. Kirjoittelen kyllä, mutta julkaiseminen on ongelma.

Siskoista se nuorinTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon