Käsi kädessä | Valmis✔️

Käsi kädessä

Mirva käveli apaattisena ulos sairaalan pariovista, äiti vierellään. He eivät kumpikaan olleet vielä oikein sisäistäneet, mitä lääkäri oli juuri kertonut.

Mirva oli jo pitkään ollut koko ajan väsynyt ja kalpea "kuin lumiukko" niin kuin isoveli tapasi leikillään sanoa. Sitten nenäverenvuodot olivat tulleet.

Yhtenä päivänä, noin vain, kesken matematiikan tunnin, oli Mirvan nenästä alkanut vuotaa verta. Ensin satunnainen verenvuoto ei ollut tietenkään tuntunut mitenkään kummalliselta, vaikka Mirvalla olikin aiemmin ollut nenäverenvuotoa hyvin harvoin. Kuitenkin kun verta alkoi vuotaa useamman kerran viikossa, Mirva alkoi aavistaa, että kaikki ei ollut kunnossa. Myös muu perhe oli alkanut huolestua ja lopulta äiti oli varannut Mirvalle ajan lääkäriin.

Sieltä Mirva oli lähetetty jatkotutkimuksiin ja tänään he olivat saaneet kuulla tulokset. Tuntui kuin elämä olisi läimäissyt Mirvaa poskelle ja nauranut makeasti päälle, kun lääkäri kertoi uutiset.

Leukemia. Mirvalla oli leukemia.

Lähes kaikki mitä lääkäri oli sen jälkeen selittänyt, oli mennyt Mirvalla ohi korvien, sillä hän oli ollut niin järkyttynyt uutisesta.

Leukemia.

Mirva ja äiti kävelivät hiljaisuudessa autolle. Mirva istui pelkääjän paikalle ja äiti ratin taakse laitettuaan laukkunsa takapenkille. Hetken ajan äiti vain istui paikoillaan ja tuijotti eteenpäin. Lopulta hän kuitenkin käynnisti auton ja peruutti pois ruudusta.

———————————-

Mirvan ja äidin saapuessa kotiin, Mirva huomasi heti Maurin repun eteisen lattialla. Tämä oli siis jo tullut kotiin.

Mirva ripusti takin naulakkoon ja heitti kengät eteisen nurkkaan. Hän vilkaisi äitiä, joka riisui juuri kenkiään ja käveli sitten syvemmälle asuntoon.

Olohuoneessa hän näki heti Maurin lötköttämässä sohvalla puhelin kädessään.

"Hei systeri! Mites meni? Minkä diagnoosin tohtori antoi?" Mauri kyseli leikkisästi hymyillen.

Mirva ei kyennyt hymyilemään takaisin. Hän vilkaisi äitiään, joka oli ilmestynyt hänen taakseen. Tällä oli käsissään nippu lappuja, joita lääkäri oli antanut. Äiti sysäisi laput Maurille, ja lysähti sohvalle tämän viereen, painaen kasvot käsiinsä.

Mirva katsoi kuinka Mauri selasi lappuja ja hämmennys hänen kasvoillaan vaihtui järkytykseksi. Sitten hän nosti katseensa ja katsoi Mirvaa.

Tietenkin juuri silloin verta alkoi vuotaa Mirvan nenästä. Hän tunsi kuinka se valui kohti ylähuulta ja pyyhkäisi nenän alustaa kädellään. Ihan kuin jokin ylempi voima olisi halunnut tehdä tilanteesta mahdollisimman traagisen ja saada Mirvan näyttämään niin surkealta kuin vain ikinä mahdollista.

Mauri nousi seisomaan ja aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta ennen kuin hän ehti päästää ääntäkään, Mirva syöksyi vessaan ja lukitsi oven.

Hän nojasi pesualtaaseen ja katsoi itseään sen yläpuolella olevasta peilistä. Hänen kasvonsa näyttivät entistäkin kalpeammilta ja silmien aluset harmailta. Hiukset roikkuivat elottoman näköisesti kasvojen molemmin puolin ja väsyneet harmaat silmät tapittivat häntä peilistä. Mirva tajusi näyttävänsä puoli kuolleelta jo nyt, mutta entäs sitten kun hoidot alkaisivat?

Mirva ei halunnut edes ajatella sitä.

Verta valui nenästä kohti Mirvan ylähuulta ja loi huiman kontrastin kalpeaa ihoa vasten. Myös Mirvan poskien ja nenän pisamat näyttivät tummemmilta kuin koskaan.