Valkoisen usvan nousu

5.

"Sylvia Riihi." Kriska ei tuntenut sen nimistä.
-Hmm? Sylvia! Siitä onkin aikaa... muisteli eräs ohi kulkeva vanhempi rouva.
-Tunnetteko hänet? Kriska kysyi innoissaan.
-Pikemminkin tunsin. Valitettavasti hän hukkui jo 11-vuotiaana, joten en muista hänestä paljoa. Rikas perhe, isot hautajaiset, kertoi nainen hieman haikeasti. Hän jatkoi matkaansa ja jätti Kriskan tyrmistyneenä tuijottamaan tyhjyyteen.

Mikä nyt neuvoksi? Miten Kriska kertoisi kalastajalle että se tyttö onkin nyt kuollut? Hän päätti varmistaa oliko tiedolla mitään perää. Hän läksi kylävanhusten luokse. Siksi hän heitä kutsui, yli kahdeksankymmentä-vuotiaita. 
  Kriskan astuessa ulos kirjastosta, seisoi Deliin häntä vastassa jo odottamassa seuranaan muutama naapuri.
-Hyvä taivas, missä olet oikein kuljeksinut? Ikkunastako sinä ulos hyppäsit? Kyseli Deliin vihaisena.
-Kuinka niin? Oliko sillekkin olemassa oma sääntö, tokaisi Kriska hieman vaivaantuneena että häntä vastaan oltiin tällainen komitea kerätty.
-Saat arestia! Viikkoon et läksi pihalta minnekkään, ja ikkunat on pidettävä kiinni, hän uhosi. Deliin tiesi että kaikki tämä oli osittain hänen omaa vikaansa, kun ei sulkenut Kriskan ikkunoita. Mutta sellainen asia oli helppo heittää neljätoista-vuotiaan niskoille.
-Ei kiitos, sanoi Kriska ja kääntyi jatkaakseen matkaa kylävanhusten luo.
-Eipäs hoppuilla, nuori neiti! Huusi Deliin tämän perään mutta Kriska vain vastasi kylmällä hiljaisuudella.

Kriska ei välittänyt Deliinin uhkauksista. Hän vain keskittyi Kriskan veljeen tai aikakausilehtien lukemiseen. Kriska oli kyllä salaa iloinen että tämä oli tullut ja nähnyt vaivaa etsiäkseen häntä. Hän saapui kylän kirkolle hieman hymyillen.
  -Kriska, mitäs sinulle kuuluu? Kysyi kahdeksankymmentä kolme-vuotias Pauli, joka tapasi olla Kriskan vanhempien luona teellä vaimonsa kanssa, silloin vielä kun Kriskan vanhemmilla oli sydän.
-Ihan hyvää. Haluaisin kysyä muuan asiaa, aloitti Kriska. Kello oli jo aika paljon, joten Kriskalla oli hieman hoppu.
-Kävisikö huomenna, ehdotti Pauli hieman varoen ja jatkoi:
-Meillä kun on kokous ihan tässä hetken päästä.
-Tässä menee vain hetki, Kriska vänkkäsi, mutta päätti kuitenkin perääntyä. Ties jos hänen känkkäily olisi miehelle liikaa, sitten Kriska ei ehkä koskaan saisi tietää.

Kriska palasi kotiin illalliselle, ja loppuillan hän vietti tuumaillen oliko sen naisen jutussa mitään ideaa. Kriskalle oli epäselvää, milloin tyttö oli kuollut. Suuret hautajaiset, Kriska ei kyllä millään muistanut mitään sellaista.
  Hän yritti kysyä Deliiniltä, mutta tämä ei kaikessa kiireessä kerennyt varmasti edes ajattelemaan asiaa, sillä hän ei tiennyt kuulemma edes koko henkilöä.
  -Jo on kummallista, Kriska ajatteli ikkunansa ääressä yöllä. Hänen veljensä tavanomaisesti tuli koputtelemaan Kriskan ovea ja pyytämään tarinaa.
  Kriska taas pahoitteli tälle tämän elämää, mutta tällä kertaa veli vastasi:
-Kriska, miksi sinä aina pyydät anteeksi?
Kriska huokaisi ja paijasi tämän päätä.
-Tykkäätkö sinä olla täällä? Hän kysyi.
-Tykkään, minulla on maailman paras sisko jolla on maailman parhaimmat sadut! Meri on paras ja Deliin on hassu! Nauroi veli iloisesti ja Kriska katsoi tämän kuun valossa säihkyviin silmiin yllättyneenä. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa noin... Ehkä Kriskankaan elämä ei ollut niin kurjaa. Vamhemmista viis! Hänellä oli maailman paras veli, kaunis meri ja hupsu hoitaja.
  Kriska kertoi veljelleen hänen tämänpäiväisestä seikkailusta, ja lupasi kertoa taas huomenna miten kävi. Sitten veli meni nukkumaan ja Deliin tuli sulkemaan Kriskan ikkunan.

-Olen pahoillani.. Etten sulkenut ikkunoitasi eilen. Altistin sinut suureen vaaraan, ja vieläpä syytin sinua siitä, Deliin sanoi vetäessään verhot eteen. Kriska hymyili ja sanoi:
-Veljeni ja minä emme ikinä haluaisi ketään muuta tänne meidän kanssa! Sitten käänsi päätään tyynyllä.
 Deliin tuli todella iloiseksi. Loppujen lopuksi, hän ajatteli Kriskaa ja tämän veljeä vähän kuin omina lapsinaan. Ja toisinaan Kriskakin ajatteli Deliiniä äitinään. Mutta Kriskalle sana "äiti" oli melkein loukkaus, samoin kuin "isä".