Harry Potter Fanfiction - Voldemort's son ~finnish~

Luku 1.

                                                                                        Luku 1.

                                                                                     -Vaakuna-

~Kymmenen vuotta myöhemmin toisaalla~

"Vickyy, aika herätä!" Victoria Cereza kaksi vuotta vanhempi serkku, Josh Cuivre, piteli pahaa-aavistamattoman Victorian naaman yllä pikkusiskonsa Jennyn lemmikkitarantellaa.

Victoria mutisi jotain epämääräistä ja raotti silmiään, mutta kun hän näki tarantellan, hän nousi nopeasti ylös ja peitti suunsa kädellään, jottei alkaisi kiljumaan. Josh laski tarantellan olkapäälleen ja nauroi. Victoria laski kätensä alas.

"Hulluko sinä olet?!" Victoria huudahti ja katsoi Joshia murhaavalla ilmeellä. Josh nousi ylös polviltaan ja istahti serkkunsa sängylle, yhä nauraen. Victoria nousi ylös ja käveli huonen toiselle puolelle. Hän avasi vaatekaappinsa oven ja pyöritti silmiään. Hetken päästä Josh lopetti naurun, mutta hymyili silti.

"Sanon Jennylle, että sinun ei pidä olla lapsenlikka tuolle tarantellalle", Victoria sanoi ja otti kaapista ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet. Josh siirsi päähänsä kiivenneen tarantellan toiselle kädelleen ja peitti toisella silmänsä.

"Miksi niin?" Josh kysyi. Victoria vaihtoi vaatteensa ja sen jälkeen käveli sänkynsä luokse ja istuutui Joshin viereen. Josh laski kätensä alas silmiltään ja Victoria otti tarantellan häneltä.

"Tuommoinen roikotteluhan on eläinrääkkäystä", Victoria sanoi ja virnisti. Josh tönäisi häntä kyynärpäällään kylkeen ja nousi ylös. Victoria teki samoin ja poistui huoneesta, Josh perässään. Josh meni alakertaan ja Victoria meni Jennyn huoneeseen ja laski tarantellan sen terraarioon. Sen tehtyään, hänkin siirtyi alakertaan. Josh lösähti sohvalle ja Victoria meni keittiöön syömään aamupalaa.

"En edes ymmärrä, että mikä himo Jennyllä on tarantelloihin", Victoria totesi, samalla avaten kaapin ovia epätoivoisena, etsien jotain syötävää.

"Minä ymmärrän", Josh vastasi ja avasi television.

"Totta kai tiedät, sinähä-."

"Shh!" Josh yhtäkkiä sihahti ja nojautui eteenpäin. Victoria kurtisti kulmiaan ja käveli olohuoneen ovelle.

"Selittämättömiä murhia on tapahtunut jo yli 11 tapausta, Lontoossa ja sen lähistöllä, kahden vuorokauden sisällä. Monet ovat tapahtuneet samaan aikaan. Taloista on löytynyt ruumiita, mutta ruumiit olivat koskemattomia. Silminnäkijät ovat sanoneet nähneensä ikkunoista vihreän välähdyksen, mutta kukaan ei ole nähnyt kenenkään ulkopuolisen menevän taloon, tai poistuvan sieltä. Odotamme poliisilta lisätietoja."

Victoria käänsi katseensa televisiosta Johniin.

"Taikuutta?" Victoria kysyi. Josh nyökkäsi.

"Ei epäilystäkään."

Kuului natinaa ja pieni tömähdys.

"Posti", Josh sanoi ja nousi ylös. Hän meni oven luokse ja poimi postin lattialta. Victoria kääntyi ja katsoi serkkuaan, jonka ilme kirkastui. Josh nosti yhden kirjeen hampaidensa väliin ja selasi ne loppuun. Ja yhtäkkiä, hän alkoi kurtistelemaan kulmiaan. Josh katsoi sen jälkeen Victoriaan ja nosti kirjettä hänen näkyvillensä.

"Mikä se on?" Victoria kysyi. Josh laski muut postit vieressään olevan lipaston päälle, otti kirjeen hampaidensa välistä ja käveli serkkunsa luokse. Hän ojensi Victorialle kirjeen, jossa oli samanlainen, vanha pergamentti kirjekuori, niin kuin Joshin kirjeessä. Hän ei älynnyt ensin, mistä oli kyse, mutta kun hän näki vaakunan, hän tajusi ja hänen ilmeensä kirkastui. Vaakunan, jonka keskellä oli iso T-kirjain ja sen ympärillä leijona, mäyrä, käärme ja korppikotka.