Syksyn lehdet

Osa 2. "Tuo on väärin..."

Haluan pois, en saa happea
Ahdistaa,
Pelastakaa minut!

Tärisen nahkaisella auton penkillä ja yritän hengittää normaalisti, mutta siihen en kykene. Sydämmeni tulee kohta minun rintakehästä pois. Käteni tärisevät ja hikoilevat, yritän keksiä jotain ajateltavaa, mutta onnistumatta.

"Kaikki hyvin Bellow?"

En pysty keskittymään, hikoilen ja hengitän raskaasti, haluan autosta pois. En tiedä miksi reagoin näin, en halua reagoida näin.

Tunnen käden olkapäälläni, se saa minut rauhoittumaan ja saan hengitettyä kerrankin hetken normaalisti.
"Kaikki hyvin Bellow?"
Käännän päätäni ja näen tuon tummanruskeahiuksisen typeryksen.
"Joo, kaikki on hyvin. Vie vain minut kotiin"

Nathan vaan ottaa kätensä pois olkapäältäni ja alkaa ajamaan meille. Sanon aina, kun täytyy kääntyä oikealle tai vasemalle.

Automatka tuntuu tunneilta, tärisen vieläkin ja hikoilen, mutta samalla nautin siitä, että saan olla Nathanin kanssa kahdestaan.

Nathan kääntyy meidän kotitielle. Vittu , ajattelen. Huokaisen ja avaan turvavyön. Olen juuri nousemassa, kun tunnen käden ranteellani. Käännän päätäni hämmentyneenä. Nathan katsoo vain minua, mutta lopulta päästää irti.

Nousen autosta ja otan avaimet taskustani. Kävelen meidän ovelle, olen laittamassa avaimia ovenlukkoon, mutta huomaan, että ovi on raollaan. Epäröin, mutta astun sisälle. Avaan oven kunnolla ja näen, että tavarat olevat levällään. Tiedän mitä on tapahtunut, joten juoksen vanhempien huoneeseen.

Avaan oven ja huomaan äitini maassa. Menen äitini luo, hän on ihankunnossa, mutta huomaan, että häntä on lyöty. Kuulen, kun isäni tulee huoneeseen. Nousen ja käännyn häneen kohti "Tuo on väärin" Isäni vain katsoo minua halveksivalla katseella. Tunnen, kun silmäni kostuvat ja ryntään huoneesta.

Avaan ulko-oven ja menen ovenviereen itkemään. Haluan kaikki tunteeni pois, haluan itseasiassa pois. Itken, se helpottaa onneksi edes vähän. Kadun, että jätin äitini yksin isäni kanssa, mutta en halua mennä sisälle. Jos en yrittäisi itkeä hiljaa minä huuto itkisin.

Kuulen askelia ja hätkähdän. Kuka vittu se on? Askeleet pysähtyvät viereeni, ja hahmo menee istumaan vierelleni. "Mitä sisällä tapahtui?" Käännän päätäni ja olen hämilläni "Mitä teet täällä etkö lähtenyt?" Nathan katsoo minua oudosti, mutta lopulta hän avaa suunsa "Minulle tuli puhelu jäin puhumaan, kunnes huomasin, että tulit itkemään pihalle" Käännän päätäni ja toivon, että Nathan tajuaa, etten halua puhua siitä mitä äsken tapahtui.

Lopulta Nathan nousee monen minuutin päästä. En haluaisi jäädä yksin, muttaen halua lähteä Nathanin mukaan. Yhtäkkiä huomaan, että Nathan ojentaa kätensä. Otan Nathanin kädestä kiinni ja meinaan sulaa maahan. Nousen ylös ja Nathan päästää kädestäni irti. "Voisin viedä sinut yhteen paikkaan, jossa saat tuon tapahtuman unohdettua" Ja nyt olen menossa Nathanin autoon. Mihin minä olen joutumassa?