Syksyn lehdet

Osa 1. Tuo katse!

"Kaikki eivät ole samanlaisia. Ihmisiä pitää arvostaa sillä tavavalla millä he ovat syntyneet. Olet omallatavalla tärkeä ja näytä se muille."

Saan luettua nuo viimeiset sanat tummanruskeakantisen kirjan sivulta. Laitan silmäni kiinni ja nojaudun koulun metallikaappeihin.

Huokaisen, kun kuulen kaappien avautuvan ja ihmisten keskustelut siitä, kuinka syyslomasta olisi tulossa paras loma aikoihin. Itse en välitä syyslomasta, tai no ei tarvitse kärsiä koulua, mutta silloin joudun pysyä kaukana Nathanista, tuosta idiootista, hyvännäköisestä typeryksestä, josta tykkään todella paljon.

Avaan silmät, kun koulun kellot soivat. Heilautan punaruskeat hiukset pois minun sinisten silmien edestä ja lähden kävelemään viimeiselle tunnilleni. Katson käytävällä kävellessäni näkyisikö sitä tummanruskeaista, ruskeasilmäistä idioottia missään.

Pääsen luokkaani pettyneenä, koska en nähnyt häntä, halusin vain hänen syliinsä ja silittää hänen pehmeitään hiuksiaan ja ihailemaan hänen...
"Emil Bellow!"
Nostan katseeni opettajaan ja samalla näen, kun muut oppilaat kikattelivat.
"Keskity nyt tähän matikantuntiin, eläkä siihen kuinka paljon saat naisia syyslomalla"
Siinä vaiheessa kaikki alkoivat nauramaan ja sanat vain tulivat suustani.
"Olen homo, rakas opettaja tiedän, että sinua harmittaa, että saan koskettaa enemmän persettä mitä sä tulet koskaan saamaan"
Yksi oppilas tippui tuoliltaan, kui nauroi. En tajua mikä tuossa oli niin hauksaa, kerroin vain faktan. Mutta silti minulle tulee pirullinen virne kasvoilleni, kun kaikki muut nauroivat.
"Hyvä veto Bellow"
Kuulen vierestäni, ja meinaan tippua tuoliltani, kun huomaan sanojan olevan Nathan. Poskeni menevät heti punaiseksi ja siirrän nopeasti katseeni
opettajaan, joka näyttää siltä, että tulisi lyömään minua.

Lopputunti meni siihen, että hermoilin, kun tiesin, että se tummatukkainen hottis istui vieressäni koko tunnin. Kävelen kaapilleni ja laitan sinne turhat kirjat . Siinä samassa tunnen, kuin käsi hipaisee hiuksiani saan todella oudon lämpimään väreen, Katson taakseni ja näen...
"Hei Edward"
Edward tulee lähemmäs ja antaa hellän suudelman poskelleni. Pakotan itseni hymyilemään Edwardille, mutta oikeasti olisin vain halunnut lähteä paikalta pois. Edward näyttää iloiselta viimein nähdessään minut hymyilemässä.
"Oletpa sinä tylsällä päällä tänään"
Ihmettelem aluski, mutta sitten tajusin.
"Vituttaa vähä vaa, haluisin olla yksin"
"No just, olisin aatellu et oltas menty jonnekkin nytte"

Avaan koulun ovet ja saan hengitettyä tuota kylmää, mutta raikasta ilmaa. En jaksa nyt Edwardia, sitä blondia josta tykkäsin. Lähden kävelemään kotiin samalla kuulen, kun jotkut seuraavat minua. Tilanne alkaa käymään epämukavaksi, joten käännän pääni ja näen 3 tyttöä, Alison, Sara ja Rose kaikki sen Edwardin kavereita. Aavistin heti, että he haluavat kysyä miksi torjuin Edward.
"Miksi torjuit Edvardin" Rose kysyy heti. Ihankuin hän olisi lukenut sjatukseni.
"Ei kuulu sinulle, eikä teille muillekkaan"
"Edward on todella huolissaan sinusta Emil"
"SANO EDWARDILLE
, ETTÄ LOPETTAA MINUN HUOLEHTIMISEN!"
Minulla meni nyt hermot, joten käännyn ja lähdin juoksemaan kotia kohta soratietä.
"Hyppää kyytiin!"
Auto pysähtyi oikeallepuolelle tienviereen. En ajatellut, vaan juoksin autonluo. Auto oli valkoinen Adui. HELVETTI, ajattelin, mutta liian myöhään ovi aukeni ja minun om pakko mennä sisälle. Istun tuolilla ja suljen oven. Laitan turvavyön samalla, kun käteni tärisevät ja yritän olla tekemättä katsekontaktia.