Entä, jos sittenkin?

10.

Mä avaan mun silmät ja eka asia mitä mä nään on mun poikaystävän kauniit kasvot. Ne kasvot saa mut hymyilemää melkee aina ja niin saa nytki. Me näköjää nukahettii eilen.  Onneks tänää on lauantai nii ei tarvii mennä kouluu. Paljonkohan kello on..  Mä avaan mun puhelimen näytön ja siinä on aika tylsä taustakuva. Se on vaa joku tän puhelimen oma kuva, mä voisin ottaa tänää musta ja Edestä jonku söpön kuvan. Mut nii kello on 8:38. Siis täh? Miten mä herään näin aikasin.

"Paljon kello on?" Ede kysyy.

"Niin vähän, et voijaa nukkuu" vastaan ja Ede tulee mua lähemmäs ja painaa kasvonsa mun rintakehää. Mä kiedon mun kädet sen ympärille ja laitan silmät kiinni.

**
Mä taas herään. Ilmeisesti Ede nuolasee mun kaulaa ja sillon mä avaan mun silmät. Me ollaa saman lailla ku viimeks olin herreillä eli mä oon kyljeltee ja Ede myös ja sen kasvot mun rintakehässä kiinni.

"Mitä sä teet?" kysyn huvittuneena.

"Herätän sut" Ede vastaa unisen kuulosena.

"Nuolemalla mun kaulaa?" kysyn yhä huvittuneena.

"Mm m" Ede vastaa ja nostaa sen päätä sen verran, et se ylttää suutelemaa mua. Mä vastaan suudelmaa ja ennenku mä ehin ees huomata nii se jo suutelee mun kaulaa niin, että se varmasti jättää merkkejä siihen. Me ollaa oltu jo joku vähä yli viikon yhes. Tai vasta en mä tiiä, mut oon onnellinen. Oon onnellinen Eden ansiosta.

"Mitä mietit?" Ede kysyy ja menee kyljeltee kasvot lähellä omiani.

"Meitä" vastaan ja vilautan tuolla ihanalle jätkälle mun hymyn.

"Nii.. Ollaa oltu jo puoltoista viikkoo yhes" hän sanoo ja kattoo suoraa mun silmiä ja mä sen. Nii.. Me alettii seurustella 18.8. Hymähdän sille jotain ja kattelen vaa sen niin kauniita silmiä. Ne on sellasset kirkkaan siniset. 

"Mä rakastan sun silmiä" sanon ja hymyilen pienesti.

"Ja mä rakastan sua" se sanoo ja heti sanojensa jälkee se tajuu mitä sano ja menee vähän hätääntyneen näköseks ja nousee istumaa. Mä teen samoin ku se ja meen istumaa.

"Tai siis.. En mä tarkottanu.. Eiku.. Äh.." Ede yrittää sanoo. Mä vaa katon sitä silmät suurina hämmennyksestä. Ede nousee ja pukee sen vaatteet ja ottaa sen avaimet pöydältäni ja laittaa ne sen farkkujen taskuu. Mä hätääntyneenä nousen ja otan sen olkapäästä kiinni ja käännän sen muhun päin.

"Mitä sä teet?" kysyn hämmentyneenä.

"No lähen himaa" se sanoo ehkä vieläkin paniikissa.

"Täh?" älähdän ja se vaa huokasee ja lähtee alas. Mulla ei oo ku vaa boxerit jalassa, mut meen alas silti sen perää. Kaikki on jo heränny sillä kellohan on 12 ja kaikki on ruokapöydän ääressä. Ede on jo eteisessä.

"Miks sä nyt lähet?" kysyn turhautuneena.

"No siks" se töksäyttää.

"Mä en vittu jaksa tätä!" huudahdan ja Ede kääntyy vihdoin kattomaa mua.

"Mä en jaksa ku tää on nii saatanan vaikeeta!" huudan yhä. Ede kattoo mua ärtyneenä ja lähtee ulos ovesta.

"Vittu saatana!" mä huudahdan ja meen ylös. Mua tuijotetaa tosi kummaksuneesti, mut mua ei kiinnosta. Mä otan mun puhelimen ja soitan Edelle.

"No?" Ede vastaa.

"Miks sun pitää aina vaa lähtee ku tapahtuu jotai? Miks et voi jäädä selvittämää asioita?" kyselen.