Vainoava pelko - Kaurisvirran valinta

Luku 1

" Kauristassu? "
Tutun kuuloinen ääni sai Kauristassun hätkähtämään hereille.
" Mis- missä minä olen? "
Tuo kysyi enimmäkseen itseltään, mutta pian tuon silmät kirkastuivat ilosta.
" Olen kissa! Olen kissa! Olen sooooturikissa! "
Tuo pyörähteli oppilaiden pesästä ulos törmäten Myrskyklaanin päällikköön aukiolla.
" Sinullapa on ilon aiheita "
Myrskyklaanin päällikkö Tulitähti naurahti oppilaan tömähtäessä kumoon tuon tassujen juureen.
" Olen pahoillani, Tulitähti! "
Kauristassu huudahti pompaten takaisin tassuilleen.
" Äänesi ei vaikuta anteeksipyytävältä "
Saniaisturkki hymähti hieman kauempaa, myös huvittuneena.
Kauristassu ei välittänyt vanhan soturin pilkasta, vaan jatkoi iloista loikkimistaan aukiolle.
" Huomenta Kauristassu. Oletko valmis harjoittelemaan? "
Oravaliidon ääni sai Kauristassun lähes räjähtämään innosta.
" Oot mun lempi soturikissa! "
Tuo hihkui ja pomppi mestarinsa perään.
" Kiitos.. kai? "
Oravaliito vastasi hämmästyneenä.
Kauristassu ei edes kuullut tuon vastausta kirmatessaan useita ketunloikkia mestarinsa edellä. Hiekkainen polku tuntui mahtavalta polkuanturoissa ja turkkia sivelevät tuuli tuntui työntävän häntä eteenpäin.
Tämä oli mahtavampaa kuin mitä hän oli koskaan kuvitellut soturikissana olemisen.

" Kauristassu! Odota! "
Oravaliito sai vihdoin oppilaansa kiinni läähättäen. Kauristassu oli pysähtynyt mäenhuipulle katsomaan maisemia.
" Juostaanko kilpaa mäki alas? "
Kauristassu kysyi tuntiessaan adrenaliinin virtauksen verisuonissaan.
Oravaliito sai vihdoin hengityksensä tasaantumaan ja naaras siristi silmiään.
" Kuvitteletko päivittäväsi minut? "
Oravaliito kuiskasi ilmaan ennen kuin lähti pinkomaan mäkeä alaspäin hurjalla vauhdilla.
Kauristassu ei kerennyt edes pohtia asiaa
, kun tuo pinkaisi jo mestarinsa perään.