"Ja toinen pentu, naaras!" Ruokosulka kajautti pentutarhansuuaukolta.
Keltatäplä kietoi häntänsä kahden pennun ympärille suojelevasti, kun Ruokosulka laski naaraspennun veljiensä viereen.
Naaraspentu mönki kohti makoisan maidon lämpimää tuoksua, emon vatsan lähelle ja alkoi imeä.
Hän tunsi, kuinka velijensä töytäsi täämän kylkeä, tullessaan itsekkin ruokailemaan.
"Saako heitä tulla jo katsomaan?" kuului naaraan iloinen ja lempeä ääni pentutarhan ulkopuolelta. "Saa, tottahantoki! Synnytys onnistui paremmin hyvin" Ruokosulka vastasi, sitten piikkiherneet kahisivat, ja sisään tuli hanhikorva. Hänen mahansa oli jo paisunut pulleaksi, eikä kestäisi kauaa, kun nekin oennut syntyisivät, ja sisarukset saisivat seuraa.
"Tälle naaraalle annan nimen Sadepentu"
Keltatäplä naukui, ja kosketti hännällään Sadepennun päälakea. "Tuon toisen nimeksi sopisi... Myrskypentu"
hanhikorva ehdotti lempeästi. "Hyvä ajatus, hän on nyt myrskypentu" Keltatäplä naukaisi ja käänsi katseensa hanhisulkaan silmät loistaen. Hanhikorva päästi kovan kehräyksen ja puski keltatäplää.
"Olen niin iloinen puolestasi!" naaras naukaisi ylpeänä ystävästään.
YOU ARE READING
Tähtiklaanin tahto
Fanfiction>> "Kun kuu pimentyy, on sinun hetkesi tullut, näytä heille!" << Epäluuluulojen, ja pelkojen keskelle syntyy kaksi pentua; Sadepentu ja Myrskypentu, jotka ovat hyvin läheisiä toisilleen. Mutta kun hanhikorvan pennut syntyvät, myrskypentu ja sadeoent...
