Whatever ~Suomi~

Arvaa mitä, Amalia?

Saran nk

Herään raisittavaan herätys-ääneeni. Nousen ylös, ja sammutan herätyksen. Kävelen vaatekaapilleni, ja otan sieltä hupparin ja legginsit.

Avaan jääkaapin, katselen ala-ylähyllyt, ja kun turhaudun etsimiseen, paiskaan jääkaapin oven kiinni ja päätän olla syömättä mitään. Kävelen takaisin toiseen päähän taloa, missä huoneeni sijaitsee.

Laitan Converseni jalkaan, ja astun ovesta ulos. Viileä tuuli puhaltaa hiukseni naamalle, mutta siitä huolimatta otan pyöräni ja lähden kohti koulua.

Astun koulun pihaan. Vien reppuni portaille, ja lähden kohti koulun metsää. Huppu päässä, tietysti.

(Musiikin tunti)

Astun luokkaan ainoan oikean kaverini kanssa. Huomaan takapenkit olevan vapaat, joten otan ystävääni kädestä kiinni ja lähden vetämään tuota kohti istumapaikojamme. "No niin. Tänään olemme tietovisailua kansanmusiikista. Takarivi, olette joukkue. Keskirivi joukkue, ja eturivi joukkue." Opettaja kertoo. "Ryhmittäytykää nurkkiin penkeille." Tuo vielä ohjeistaa. Katsahdan ketä joukkueessamme on, ja petyn suuresti. Luokan hikke Jasper, Sofie, Benjamin sekä Aleksi. Kävelemme kaikki kuusi nurkkaan, ja istun Amalian kanssa penkille. "Päättäkää ryhmän nimi." Opettaja käskee, ja heti tulee ehdotukset, Rap vai Pop. "Rap" Aleksi sanoo. "Rap, Rap, Rap" Sofie, Benjamin sekä Sofie vastaavat. "Amalia ja Sara, Rap vai Pop?"Jasper kysyy. "P..." Olen vastaamassa kunnes Aleksi sanoo vastaan "Noita ei kuunnella." Katsahdan tuohon minun pituiseen poikaan murhaavasti, ja saan oudon katseen takaisin, en ole nähnyt tuota katsetta ennen.

Ensimmäinen kysymys tuli, ja en edes kuunnellut sitä. Hyvä Sara, näin hyvin se koulukin alkaa! Ei hyvä, ei hyvä.

Tiesin kaikki oikein, mutta koska minuahan ei kuunnella, en kertonut kenellekään vastauksia. Kävelin takaisin paikalleni, ja kun opettaja alkoi pälättää, näytin keskaria vieressäni seisoville kahdelle pojalle. Sain opettajalta murhaavan katseen, ja näytin tuollekkin keskisormea.

"Arvaa mitä Amalia?" Kysyn parhaalta kaveriltani. "No?" Tuo kysyy tylsistyneenä takaisin. "Mä näytin opettajalle keskaa" vastaan ja repeämme nauruun.

Koulupäivä selvitty, outoa että en jäänyt jälki-istuntoon. Istun sängylläni miettimässä, mitä elämä ja maailma oikeasti on. Kaikki elävät fictioissa, minä todellisuudessa. Kysymykset pyörivät päässäni.

Miten voi olla koti-ikävä jos oon jo kotona?
Onko maailmassa elävii kuolleita?
Oonko mä oikee?
Mitä jos mä lähden?
Kuolenko mä jos vedän yliannostuksen. Kyllä, kyllä kuolen.

//Juu, ei mul muuta sanottavaa oo kuin et tää perustuu tositapahtumiin. Nää kaikki luvut perustuu tositapahtumiin.