Lyydia kultaseni.

30 3 1
                                    

Kaunis tummatukkainen tyttö viininpunaisessa mekossa kulkee pitkin kuolleiden puutarhaa.

Puutarhan jykevät portit pitivät yleensä vierailijat poissa, mutta tyttö tiesi tiensä.

Hän lauloi hiljaa laulua, jonka oli oppinut jo pienenä. Se oli surullinen, mutta kaunis, laulu todellisuudesta.

"Taivas voi tipahtaa alas milloin vain, silloin on loppumme katkera. Silti elää muistaa pitää, ei yhteen onnellisen hetkeen pysähtyä voi,".

Tyttö poimii yhden verenpunaisen ruusun melkein kuolleesta pensaasta.

Piikit sen pistävät, mutta kaunis se on niin, että vaikea siitä irti päästää on.

"Kuolema ei pahin maailmassa ole se saattaa satuttaa ja kaiken lopettaa voi, mutta se että ei ole ketään ketä rakastaa on pahempaa kuin missään olla voi,". Tyttö lauloi.

"Mutta älä silti huoli rakkaani, koska aina sinua rakastan,".

Tyttö kävelee veden luokse laittaa verenpunaisen ruusun veteen virran mukana kulkemaan.

Hän jää katsomaan ruusun kulkemista virran mukana. Sitten hän istahtaa ranta kivelle laulamaan.

"Jos pelkää kuolemaa ja menetystä ei elämään jää mitään. Ne ovat osa meitä ja maailmaamme siihen totuttava on,".

"Älä silti huoli rakkaani, koska aina sinua rakastan,".

Tytön herkän laulu hetken kuitenkin keskeyttää kova ääninen huuto.

"Lyydia Fry tule tänne heti!" Vihaisen naisen ääni huutaa.

"Älä silti huoli rakkaani, koska aina sinua rakastan,". Tyttö tuhahtaa.

Hän nousi maasta, huokaisi syvään ja lähti sinne minne piti.

Lyydia meni naisen luokse joka vihaisena heidän kartanonsa edessä puuskutti. Nainen oli hänen äitipuolensa. Edithi Eloise Merilyn Frise La Medici.

"Punaiset häät"Where stories live. Discover now