"Punaiset häät"

Prinssini.

"Miten tien oman saa valita eikö itse, vain joku vetelee naruista kuin pientä nukkea." "Jokaisen elämä pitäisi omissa käsissä olla jos haluaa rakastaa, tappaa, tuhota, antaa tai viedä miksei, mutta aina joku on ohjaamassa.", Näin Lyydia saneli.

Hän nukahti kanoottiinsa ja se lähti ajelehtimaan. Lyydia näki ihanaa kaunista unta. Hän tanssi tuntemattoman prinssin kanssa täysikuun alla joka valaisi vain heidät. Kaikki oli täydellistä koristeet, juhlamekko, hiukset, hymyt ja hänen prinssinsä. Lyydia ei koskaan nähnyt tämän kasvoja, mutta tiesi tämän o olevan täydellinen.

"Kuutamo prinssini,". Lyydia mumisi hiljaa unissaan. Hänen kätensä alkoi valumaan vettä päin. Kanootti oli epätasapainossa. Lyydia säpsähti heti ylös. Kylmä vesi herätti hänet täysin. Hän oli kaatua kanootillaan, mutta pysyi vielä sen kyydissä.

Taivas alkoi tummenemaan ja kohta kuu näkyisi. Lyydia oli ajelehtinut kanootillaan jo varmasti kolme tuntia, mutta hän ei halunnut palata kotiin sillä hänen isänsä olisi varmasti myös vihainen.

"Tai siis ei se olisi oikein jos en rakastaisi häntä oikeasti. Jos hän olisi mielipuoli murhaaja,".Lyydia puhui itselleen, mutta se alkoi tuntua jo niin säälittävältä ja oudolta että hän alkoi lukemaan mukana olevia kirjoja Wienin murhat ja Ranskan hovin aateliset.

Mutta lopulta kun ilta alkoi käydä pimeämmäksi ja hän ei enää nähnyt edes lukea. Lyydian oli pakko myöntää, että nyt hänen oli viimeistään mentävä kotiin koska hän ei tiennyt ketään kylästä joka voisi auttaa ja Lyydia ei pitänyt pimeästä.

Lyydia lähti soutamaan takaisin rantaan ja hän oli perillä noin puolen tunnin päästä. Hänen arvauksensa oli osunut oikeaan Edithi ja hänen isänsä Bennett olivat lähettäneet talonpojan Maquelin hakemaan häntä lyhdyn kanssa.

"Ja minä kun uskoin että sinä ja paattisi olisitte jo hukkunut melkein jopa toivoin.", Maquel sanoi nauraen kuin hyvälle vitsille.

"Olisinkin hukkunut ei tarvitsisi mennä sen Carlosin kanssa naimisiin minkä ikäinen hän edes on?", Lyydia sanoi ja nousi kanootistaan ja lähti Maquelin kanssa takaisi Frysonin kartanolle.

"Itse asiassa Lyydia minä tiedän hänet on noin 28vuotias. Carlos on pikkuserkkuni.", Maquel sanoi vähän ivallisesti.

Minä olen 17 mikä naimakauppa tämä taas on. Lyydia mietti taas vihoissaan Edithiä kohtaan.

"Ai onko en tiennyt, onko hän mielestä mukava?", Lyydia kysyi ihmeissään.

"No miten sen ottaisi Carlos on vähän kerskaileva ja hän puhuu melkein koko ajan ."

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

"Kaiken pitää olla valmista ne mistelin oksat tuon pylväs rivin päälle, toffee omenat tuohon silkkiliinan päälle ja Lyydia käy nyt heti vaihtamassa se mekko!", Edithi huusi palvelijoille ja Lyydialle samalla kun ompeli silkkinauhoja kiireellä, mutta erittäin taitavasti.

Carlos ja hänen isänsä olivat tulossa nyt viimein Lyydia saisi nähdä tulevan aviomiehensä. Lyydia marssi vihaisesti kamariinsa hänen kamarineitonsa Frida ja Vanessa olivat huoneessa kyselemässä mitä Lyydia tarvitsisi.

"Frida ja Vanessa voisitteko hakea sen minun kastanjanruskean mekkoni ja mustat kenkäni ja Edithi on sitä mieltä että olisi hyvä jos hiukseni olisivat kauniilla nutturalla.", Lyydia sanoi väsyneenä ja retkahti sängylle lepäämään.

"Kyllä Lyydia teemme sen.", Frida sanoi ja lähti hakemaan mekkoa ja kenkiä. Kun Lyydia oli vaihtanut ylleen kastanjanruskean pitsi mekkonsa ja hänen hiuksensa olivat kauniisti tämä meni alakertaan Edithin ja hikisten palvelijoiden luokse.