in too deep with WHY DON'T WE || Fanfiction in Finnish

2; opening

En kestä tota kuvaa tossa ylhäällä :DD So precious😍

Ja ajattelin muuten lisätä vähän Jacharya tähän, että olkaa valmiina siihen hihi

Aprilin nk.
Istun puiston puisella penkillä. Aurinko on alkanut laskea. Nojaan Corbynin olkapäähän ja hän on painanut kasvonsa hiuksiini. Hän on kietonut kätensä ympärilleni ja minun jalkani lepäävät hänen jalkojensa päällä, niin että istun tavallaan hänen sylissään, mutta en kuitenkaan.
-Mistä sä sait tietää? kysyn hiljaa pää edelleen kiinni Cornynin olkapäässä.
-Jack oli kuullut kun se puhui puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa, hän kertoo.
-Oli kuulemma käyttänyt sanoja: Oikeesti Corb ihan varmaan jättäisi mut jos saisi tietää et petin sitä. Että ei ainakaan tarvii jättää mitään arvailujen varaan, poika jatkaa.
-Voi ei..., sanon hiljaa ja halaan tätä.
-Mä...en tiiä mitä mun pitäis tehä, Corbyn jatkaa.
-Teitääkö jätkät? kysyn.
-Ei. Tai siis muut kun Jack, hän vastaa.
-Pitäiskö sun kertoo?
-Kun mä en todellakaan tiedä, kaikki tuntuu olevan ihan sekasin, Corbyn miettii.
-Mä ehdotan että kerrot niille ja sitte voit kysyä niiden mielipidettä, mä oon tosi huono neuvomaan, naurahdan vähän.
-Etkä oo, hän sanoo ja rutistaa minua vielä kovempaa.

Istumme penkillä vielä ainakin puoli tuntia. Ihan hiljaa, puhumatta. Hiljaisuus ei kuitenkaan ole kiusallinen, vaan rauhoittava.
Olin niin iloinen, että löysin taas Corbynin. Olimme parhaita ystäviä ennen kuin Corbyn muutti Californiaan. Hän oli muuttunut hieman, tai jokin hänessä oli muuttunut. En osaa sanoa mikä, mutta tavallaan pidin siitä muutoksesta. Kuitenkin hän oli sama vanha Corbyn, joka oli minulle kuin isoveli. Hän aina tuki minua, kun minulla oli vaikeaa, ja nyt on minun vuoroni tukea häntä. Ilman häntä en tiedä missä olisin. On niin monta asiaa, joissa Corb on minua auttanut. En olisi sama ihminen ilman häntä. En todellakaan. Joten, tuntuu vihdoin tosi hyvältä olla tässä, halata häntä ja olla vain hiljaa.

Kävelemme hitaasti pitkin Los Angelesin hiljaisia katuja. Corbyn puristaa rannettani, sitä kovempaa, mitä lähemmäs poikien asuntoa tulemme. Hän pyysi minua tulemaan mukaan, hän halusi kertoa pojille heti. Se olisi pois alta sitten. Hän huokaisee syvään kun käännymme heidän talonsa eteen. Hän pysähtyy ja kääntää katseensa varpaisiinsa. Katson hänen pelokkaisiin kasvoihinsa ja sanon:
-Hei, Corb, ne on vaan jätkät. Sä voit puhuu niil aina. Ne kyl tajuu sua.
-Nii, totta. Miks mä ees jännitän tätä, tietenki ne tajuu, hän huokaisee.

Corbyn avaa oven ja astuu sisälle. Tulen perässä ja suljen oven takaani. Kuulen naurua olohuoneesta, joten oletan jätkien olevan siellä. Corbyn ottaa kenkänsä pois jalasta ja jättää ne eteisen lattialle. Teen samoin ja seuraan häntä olohuoneeseen. Pojat istuvat olohuoneessa. Jack ja Daniel pelaavat fortnitea. Zach istuu Jackin sylissä sohvalla, ja Jonah sohvan toisessa päädyssä. He eivät huomaa tuloamme, joten Corbyn yskäisee nopeasti. Muut kääntävät katseensa meihin, ja huomattuaan vakavat kasvomme, Daniel kysyy:

-Onks kaikki hyvin?
Tunnen Corbynin puristavan kättäni, hänestä huokuu stressaantuneisuus. Hän katsoo Jackia kuin hakien apua. Jack arvaa heti mitä blondi ajaa takaa ja hyppää pois sohvalta. Silitän hitaasti Corbynin kämmenselkää yrittäen rohkaista häntä.
-No? Zach kysyy.

Corbyn huokaisee ja sanoo suoraan:
-Christina on pettäny mua. Mä en tiiä koska, tai kenen kanssa. Jack oli kuullut kun se puhui jonkun kanssa puhelimessa siitä. Huomaan Corbynin silmäkulmien alkavan kostua, niin paljon asia sattui häntä.
Daniel hyppää nopeasti sohvan selkänojan yli ja tulee halaamaan Corbynia. Näen miten kovaa molemmat puristivat toistensa selkiä, kuinka tarpeeseen halaus oikeasti tuli.

***

Istumme edelleen poikien olohuoneessa, kello on jo yli yksitoista illalla, mutta nyt on kesäloma, joten se ei haittaa. Olemme ehtineet kaikki jo hieman sulatella uutista, Jack kertoi siitä kun kuuli Christinan puhelinkeskustelun noin viikko sitten.  Corbyn vain istuu sohvalla ja tuijottaa eteensä. Hänen silmänsä ovat punaiset itkemisestä. Istun hänen vieressään ja pidän hänen kädestään kiinni. Daniel istuu toisella puolellani vakava ilme kasvoillaan. Jonah istuu nojatuolissa meitä vastapäätä ja näyttää kuumeisesti miettivän jotain. Zach ja Jack istuvat lattialla sylikkäin, Zach nojaa päätään Jackin rintaan, Jackin nojatessa sohvapöytään.

-Mitä sä aijot tehdä? Jonah lopulta kysyy kysymyksen jonka kysymistä olen yrittänyt vältellä.

-Mä...en tiedä, Corbyn vastaa pienen hiljaisuuden jälkeen.
-Pitäiskö mun kertoa sille että mä tiedän? Tai pitäiskö mun jättää se, vai antaa anteeks? Mitä jos se ite kertois siitä mulle? Corbyn miettii kaikkia vaihtoehtoja.

-Pitäiskö sun nyt nukkua yön yli ja koota vähän ajatuksia? Daniel kysyy ja vilkaisen häntä. Hän on oikeassa, nyt kaikki on aivan liian sekaisin ja tunteet liian pinnassa.

-Hyvä idea, mietitään tätä sitten huomenna, ehdotan ja Corbyn huokaisee.
-Ehkä se on parempi, mä meen nukkumaan. April haluutko jäädä yöksi?

-Tota... joo voin mä jäädä, jos teitä muita ei haittaa, sanon ja katsahdan muita. Kun kukaan heistä ei vastusta, Corbyn sanoo:
-Kiva, mä meen jo ylös, oon liian väsynyt mihinkään, jos haluut jotain, kysy vaikka Danilta.
Daniel hymyilee minulle leveästi kun Corbyn nousee sohvalta ja kävelee yläkertaan.

-Tarviitko jotain? Daniel kysyy meidänkin noustessa ylös. Muut alkoivat raahautua omiin huoneisiinsa.

-No, jos viittisit kertoa missä täällä on vessa, hymähdän.

-Tietty, seuraa mua, poika sanoo ja lähtee kävelemään suuren talon syöväreihin. Hän osoittaa vessan ovea ja sanoo:
-Tossa, tarviitko vielä muuta?

-En, kiitos, hymähdän.

-Okei, mä menen sitten nukkumaan. Corbynin huone on se ihan viimeinen yläkerran käytävällä, ovessa on joku Star wars-quote ja kuva, Dani vielä neuvoo.
-Ainiin ja jätä sinne käytävään valo päälle, Jonahin pyyntö, hän vielä lisää naurahtaen.

-Joo, hyvää yötä, sanon hymyillen.
-Hyvää yötä, Daniel vastaa myös hymyillen ennen kuin lähtee kohti huonettaan, joka ilmeisesti on alakerrassa. Ainakaan hän ei käänny yläkerran portaisiin.

Käyn nopeasti vessassa ja pesen kasvoni vedellä, ja suuntaan sen jälkeen kohti yläkertaa. Käännyn vasemmalle portaiden jälkeen, ja jatkan pidemmälle käytävälle. Pian näinkin raollaan olevan valkoisen oven, jossa komeilee se Danielin mainostama Star wars-quote. Hymähdän ja avaan hiljaa oven. Corbyn makaa sängyllä selällään, muttei nuku. Hänen silmänsä ovat auki ja ne siirtyvät minuun astuessani sisään.

-Etkö saa unta? kysyn samalla kun otan college-paitani pois päältä. Heitän sen nojatuolille Corbynin vaatteiden päälle, ja kävelen sängyn viereen.

-En, poika vain vastaa. Menen Corbynin viereen sänkyyn ja halaan häntä. Nukuimme aiemmin aina vierekkäin, ja juttelimme syvällisiä kunnes nukahdimme. Toinen aina kertoi jotain tarinaa, ja toinen nukahti kuunnellessaan sitä.

-Kaikki on hyvin, mä löysin sut taas, sulla on mut, ja mulla on sut, kaikki tulee olemaan hyvin, mutisen enne kuin painan pääni pojan rintaa vasten. Tunnen vahvan käden ympärilläni ja suukon poskellani.

-Oon onnellinen että löydettiin toisemme, kuulen pojan kuiskaavan. Vilkaisen häntä ja vastaan:
-Niin mäkin.

Anteeeeksi, tiedän tiedän ei ole tullut pitkään aikaan yhtään lukua, mutta tässä olisi nyt yksi. Tulkaa sanomaan jos löytyy k-virheitä, en ole tarkistanut.

Hyvää yötä<3