| sori mut taehyung on tässä kaikkia _vähän_
| lyhyempi
taehyung käveli hitain askelin sisään suureen koulurakennukseen jossa kovaääninen ilmastointi puhalsi kylmää ilmaa niskaan. poika pudisti päätään tuntiessaan tuon kylmän ilman niskassaan ja nopeutti askeliaan kohti ensimmäistä luokkaa.
saavuttuaan matematiikan luokkaan taehyungin silmät kohtaavat näyn jossa jungkook, koulun "badass" huusi ja kiroili ystävilleen jostain epäonnisuteista bileistä. taehyung mutristaa alahuultaan harmistuneena tuon käytöksestä ja kävelee jungkookin luokse.
"et voi huutaa sun ystäville ja et voi myöskään kiroilla!" taehyung sanoi vihaisesti mutta näyttäen muiden silmissä söpöltä koiranpennulta joka on vihainen. jungkook lopettaa huutamisen ja kääntää päänsä taehyungia kohden. "kuules nörtti, sulla ei oo oikeutta sanoa mulle mitä tehdä ja mitä ei", jungkook ärähtää ja läpsäisee lyhyemmän poskea.
suuret kristalliset kyyneleet alkavat valua taehyungin poskia pitkin tuon tuntiessa iskun poskessaan. "a-a-anteeksi!" taehyung itkee ja kumartaa jonka jälkeen tuo juoksee pois. "Jungkook mikä sua vaivaa?" jimin huutaa ja lyö Jungkookin rintakehää. "mä tein mitä se ansaitsi", jungkook sanoo uskomatta itsekkään mitä juuri teki ja sanoi. jimin pudistaa päätään pettyneenä ja hölkkää ulos luokasta taehyungin perään.
(taehyungin näkökulma)
juoksin ulos luokasta niin nopeasti kun jaloista pääsin. kipu poskessani oli kamala mutta sisälläni kamalampi. olen ollut todell pitkään ihastunut jungkookkiin mutta aina epäillyt että hän vihaa minua vaikkakin pieni toivo on ollut sisälläni, mutta äsköinen tapahtuma vahvisti sitä että hän vihaa minua.
jos totta puhutaan, jungkook on ensirakkauteni. en ole ennen koskaan rakastunut, nyt olen, mutta harmikseni ensirakkaiteno vihaa minua enemmän kuin ketään.
"hei taehyung", kuulen ystävällisen pänen sanovan minulle ja pienen käden koskevan olkapäätäni. säpsähdän ja käännyn ympäri kohdaten jungkookin ystävän jiminin silmät. samantien nähtyäni jiminin tunnen pelon kyynelten valuvan poskiani pitkin. "ä-älä s-satuta m-mua..." itken ja valun maahan polvilleni jiminin eteen. "hei hei, hönö, en mä satuta sua. oon vaan täällä pyytämässä anteeks jungkookin puolesta ja varmistamassa et oot okei", jimin sanahtaa ja väläyttää pienen hymyn minulle.
'pitäiskö mun uskoa? se on kuitenkin jungkookin kaveri eli tää voi olla vaan prank... mut kuitenkin jimin vaikuttaa uskottavalta'
en saa sanaakaan sanottua joten nyökkään vain ujosti ja koitan niellä kyyneliäni.
"taehyung, oikeesti anteeks mitä jungkook on tehy sulle, tiiän että oot rakastunut jungkookkiin", jimin sanoo ja päästää pienen kikatuksen. "m-mistä s-sä s-s-sen tiesit?" änkytön pienimuotoisessa paniikissa. "taehyung, se näkyy susta läpi", jimin kikattaa ja pöröttää blondeja hiuksiani. "o-oikeesti?" kysyn hätääntyneenä. jimin nyökkää. "e-ei k-kai j-jungkook t-tiedä?" kysyn jo melkein itkien. "sori hönö, mut se tietää", jimin kertoo saaden minut itkemään kuin pienen vauvan.
(kertojan näkökulma)
"mä mokasin.." jungkook nielaisee ja katsoo suoraan ystävänsä namjoonin silmiin. "niin mokasit, luuletko et tuut koskaan saamaan taehyungia sen jälkeen mitä teit?" namjoon kysyy ärsyynteenä nuoremman aijemmasta käytöksestä. "no en! mitä mun pitäis tehä?" jungkook suunnilleen huutaa ja repii hiuksiaan itkuisena. "mee pyytää anteeks tollo", vanhempi huokaisee.
jungkook vetää keuhkonsa täyteen ilmaa ja kpvelds nopein askelin ulos luokasta, käytävälle missä jungkook kohtaa näyn kahdesta halaavasta pojasta joista toinen itkee ja toinen koittaa rauhoitella. jimin and taehyung.
"h-hei.." jungkook mutisee saaden kahden pojan huomion. samantein taehyung koittaa peloissaan piiloutua jiminin taakse. "mitä sä haluat jungkook", jimin kysyy vihaisena ja pitelee taehyungista kiinni suojelevasti. "haluun sanoo taehyungille jotain joten voitko ystävällisesti häipyä", jungkook sanoo koittaen pysyä rauhallisena. "en. en todellakaan jätä taehyungia sun kanssa kaksin, se pelkää sua!" jimin ärähtää saaden taehyungin pelästymään ja itkemään enemmän. jungkook tuhahtaa ja vetäisee taehyungin pois jiminin luota tyhjään luokkahuoneeseen ja lukitsee oven.
"taehyung, en haluu satuttaa sua. haluun pyytää anteeks", jungkook aloittaa ja katsoo surullisena itkevää taehyungia jonka keho tärisee. "taehyung, mä välitän susta, haluun sut. rakastan sua. anteeks mun käytös, oon ollu vaan peloissaan mun tunteiden suhteen. oo kiltti ja anna anteeks", jungkook sanoo alkaen itkeä.
"j-jungkook.. mä annan anteeks. ja... oikeestaan m-mä t-tunnen s-samoin s-s-sua kohtaan.." taehyungin kuiskaa ja kohdistaa katseensa varpaisiinsa. jungkookin kasvoille kohoaa samantien suuri hymy. tuo nostaa lyhyemmän leukaa saaden katsekontaktin aikaan. ei kauaa ja heidän huulet kohtaavat pehmeään suudelmaan.
suudelma on täynnä rakautta ja hellyyttä. ei mitään enempää eikä vähempää.
suudelman päätyttyä molemmat katsovat toisiaan suurten hymyjen kera. "taehyung, olisitko mun poikaystävä?" jungkook kysyy ja silittää lyhyemmän punaista poskea hellästi. "j-joo!! tottakai kookie!" taehyung kiljaisee onnellisena ja kietoo kätensä toisen kaulan ympäri.
"rakastan sua tae", jungkook hymyilee ja pussaa taehyungin poskea hellästi. "mäkin sua kookie", taehyung hymyilee.
toivon että
te tykkäsitte!
mielipiteitä
saa laittaa!!
love u💜
