area 51

emmin näkökulma:
Kolmen viikon päästä pääsimme vihdoin lähtemään...lähdimme hotellilta sillä meillä oli syytä tavata meidän kuvaaja sebastian oli silti huolissaan ja minä myös sillä emme tienneet yhtään oliko poika aikuinen tai nuori ja se lisäsi enemmän meidän sääliä häntä kohtaan viimmein auto ajoi eteemme ja sisältä astui nuori poika...toivoin niin ettei hän olisi kuvaaja mutta olin väärässä

Poika: oletteko te Emmi, Annika ja Sebastian

Sebastian: kyllä ja sinä o....

Emmi: oletko sinä se meidän kuvaaja jonka olisi syytä tulla mukaamme

Poika: ah...kyllä minun nimeni on aomine...ette tiedäkkään kuinka paljon olen odottanut tätä...tämä on ollut minun suuri haave olen aina halunnut päästä kuvaamaan siellä

Sebastian: me tiedämme sinun isoisäsi kertoi siitä

Aomine: hah hah...todellako sitten minun pitää kiittää häntä siitä että hän ehdotti minua...olen todella iloinen myös teille siitä että annatte minulle mahdollisuuden kuvata...älkää huoliko lupaan ottaa hyviä kuvia olenhan tämän kylän paras kuvaaja

Sebastian: ..........

Annika: Um....minkä ikäinen sinä olet??

Aomine: oh...minä olen 16 vuotias mutta ikähän ei vaikuta vahvuuteen ja urheuteen...eihän

Sebastianin näkökulma:
Aomine alkoi nauraa ja me yritimme myös mutta se oli vaikeaa sillä minua pelotti hänen puolestaan liikaa en voi uskoa että hyväksyin meitä nuoremman mukaan ja vielä sellaiseen paikkaan jossa voi selvitä vain 10% kuitenkaan emme tienneet mitä sanoa ettei hän tulisi joten sen seurauksena hän päätyi loppujen lopuksi mukaan...reissun ajan aomine kertoi iloisesti isästään ja siitä kuinka he olivat viettäneet aikaa se sai minut pienesti hymyilemään sillä se sai minut muistamaan oman perheeni ja etenkin isoisäni...minun on suojeltava ystäviäni ja Aominea hinnalla millä hyvällä....hetken päästä auto pysähtyi

Aomine: olemme perillä...

Emmi: jätetään auto johonkin piiloon ja jatketaan jalan

Sebastian ja Annika: selvä!!!

Aomine: oh!! Meinasin unohtaa nämä...tässä pukekaa nämä päälle...minun ystäväni salakuljetti nämä ja toi ne minulle

Annika: Huh??

Sebastian: mitä nämä on??

Emmi: minä tajuan!! Nämä ovat työ vaatteet joilla meidän ei pitäisi jäädä kiinni...katsokaa vaikka muillakin on tälläiset

Annika: Oh!!??

Sebastian: viksua...hyvää työtä

Aomine: kiitos!!

Sebastianin näkökulma:
Puimme päällemme ja nousimme autosta kun saavuimme portille tajusimme että oli liian myöhäistä enää kääntyä mutta ilmeemme ja hiljaisuus kertoi että halusimme sisään emmekä kääntyä pois...kun astuimme portista sisään tajusimme että olimme astuneet kuoleman alueelle ja vaarallisempaan paikkaan mihin vain harva ihminen ikinä pääsee olimme astuneet area 51