MIN YOONGI & JUNG HOSEOK.
BTS
-
"mä en jaksa tätä enään. sä tulet kännissä kotiin yöllä, ja aamulla oot niin kuin mitään ei ois tapahtunu." hoseok nousi ylös sohvaltaan, kuultuaan avaimen käyvän lukossa, ja käveli eteiseen, jossa yoongi oli. se oli tullut juuri ulkoa, ja katsoi nuorempaa kulmiensa alta, juosten kätensä mustien hiuksiensa läpi useamman kerran, yrittäen saada niitä paremmin, käveltyään tuulessa, joka oli saanut ne sekaisin.
"ei se kuulu sulle." se tiuskaisi, ja käveli nuoremman ohi huoneeseensa. hoseok oli nopeampi, ja otti tuon mustan hupparin hiasta kiinni, kääntäen sen sitten kasvot vastakkain itensä kanssa.
"vittu, kyllä se itseasiassa kuuluu, me asutaan samassa kämpässä, ja sä oot mun poikaystävä." hoseok sanoi, eikä päästänyt vieläkään irti mustahiuksisen hupparista, vaan piti siitä edelleen tiukasti kiinni, kuin peläten että se katoaisi, haihtuisi kuin savu imaan, eikä tulisi enään koskaan takaisin.
yoongi tuhahti, ja käveli huoneeseensa, sulkien oven lujasti perässään kiinni. hoseok puri alahuultaan, yrittäen estää kyyneleitä valumasta tuon kasvoille, ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
tällaista se oli ollut viimeiset kolme viikkoa; yoongi tuli kännissä illalla kotiin, ja kun hoseok yritti puhua sille, se ei kuunnellut, eikä se oikeastaan sanonut vastaankaan mitään, vaan lukittautui huoneeseensa.
hoseok huokaisi, ja lopulta koputti vanhemman huoneen oveen. sen yllätykseksi ovi avautui, paljastaen yoongin, silmät punaisena ja kyyneleitä valuvan pitkin tuon poskia, joita se yritti pyyhkiä sen hupparin hihaan, mutta uusia tuli aina lisää.
hoseok kiersi kätensä lyhyemmän ympärille, ja siirsi toisen kätensä yoongin mustiin hiuksiin, sekoittaen niitä vielä lisää.
"mikä on?" hoseok kysyi, ja tunsi vanhemman pudistavan päätään olkäpäätänsä vasten. hoseok ymmärsi, eikä kysynyt enään. se painoi huulensa yoongin otsalle, ja otti muutaman askeleen sängylleen, ja istui siihen, vanhempi sylissään.
se silitti edelleen yoongin takkuisia hiuksia, piirsi erilaisia kuvioita sormellaan vanhemman hupparin peittämää selkää vasten, ja antoi vanhemman itkeä olkäpäätänsä vasten, kastellen hoseokin harmaan paidan.
yoongi oli aina tykännyt nuoremman haleista, ja hänestä tuntui turvalliselta hoseokin lähellä. hän olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa nuoremman käsivarsilla.
─
kun yoongi oli rauhoittunut, se nosti päänsä nuoremman olkapäältä, ja katsoi sitä, syvälle sen ruskeisiin silmiin, hymyillen hennosti. hoseok toisti eleen, ja kiersi kätensä uudestaan vanhemman ympäri.
"mun porukat eros." yoongi sanoi, ja hoseok halasi sitä tiukemmin, tietäen kuinka yoongin vanhemman olivat tuolle tärkeitä, ja heidän eronsa oli vaikeaa vanhemmalle.
"sori, et mä huusin sulle, mutta mä haluan että sä puhut mulle, ennen kuin teet jotain tyhmää." hoseok sanoi, ja katsoi yoongia silmiin. yoongi nyökkäsi, ja painoi päänsä vasten nuoremman olkapäätä.
yoongi nosti päänsä nuoremman olkapäältä, ja katsoi tuota, tyhjä katse kasvoillaan. hoseokin hymy hyytyi, ja se katsoi yoongia kohottaen toista kulmakarvaansa.
"miten sä oletat että mä kerron sulle, jos sä et edes kuuntele?" yoongi korotti ääntään, ja katui sitä samantien, huomattuaan hoseokin kasvot. ne olivat täynnä pettymystä ja surua, sillä yoongi ei ollut korottanut ääntään hoseokille. vanhempi nousi seisomaan, ja käänsi katseensa jalkoihinsa.
