01 ↳ minsung

228 14 3
                                    

HAN JISUNG & LEE MINHO.
STRAY KIDS.

"mä haluan nähdä ne ilotulitukset." jisung sanoi, rikkoen rauhallisen hiljaisuuden, ja katsoi poikaystäväänsä, joka makoili sängyllään tuon vieressä.

minho siirsi katseensa puhelimestaan hymyilevään poikaystäväänsä, ja hymyili tuolle takaisin, sekoittaen sen blondeja hiuksia.

"sä oot niin söpö." minho sanoi ja kiersi kätensä nuoremman vyötärölle. jisung halasi vanhempaa takaisin hihittäen.

"mutta, jos sä haluat, me voidaan mennä katsomaan ne ilotulitukset." minho sanoi ja painoi huulensa nuoremman otsalle muutaman kerran, saaden nuoremman nauramaan.

_

jisung laittoi takkinsa kiinni ja lähti ulos, sulkien oven perässään. hän otti vanhemman kädestä, ja heilutti heidän käsiään eteen ja taakse, ja taas uudelleen.

aurinko oli juuri laskeutumassa ja lumihiutaleet laskeutuivat maahan. jisung oli aina pitänyt talvesta, ja varsinkin uudestavuodesta. hän oli tavannut vanhemman muutama vuosi sitten uutenavuotena, ja oli siitä lähtien pitänyt siitä.

"muistatsä meijän ekan tapaamisen?" minho sitten kysyi, kuin lukien nuoremman ajatukset. jisung naurahti ja nyökkäsi.

"muistan." jisung sanoi ja kääntyi katsomaan vanhempaa hymyillen.

jisung paiskasi oven kiinni perässään, ja lähti kävelemään kohti läheistä puistoa, kyyneleet poskiansa pitkin valuen. hän istui yhdelle penkille puistossa, missä oli viettänyt lapsuudestaan yhden, jos toisenkin tunnin, leikkien kavereidensa kanssa.

hän oli juuri saanut kuulla vanhempiensa eroavan, mikä oli kova paikka kolmetoista-vuotiaalle jisungille.

hän joutuisi muuttamaan isänsä kanssa - hänen onnekseensa samaan kaupunkiin.

hän pyyhki silmiänsä mustan hupparinsa hihaan, ja nosti katseensa taivaalle. hän ei nähnyt pimeässä muuta kuin kirkkaat tähdet, ja kuun, joka valaisi puiston puiden takaa.

"uh, hei. ootsä yksin täällä tähän aikaan?" hän kuuli jonkun puhuvan ja käänsi katseensa nopeasti alas. häntä tuijotti pari tummanruskeita silmiä.

"j-joo." hän vastasi änkyttäen.

"pitäskö mun viedä sut kotiin?" poika kysyi ja jisung pudisti päätään, kieltäytymisen merkiksi.

"mä en halua sinne." jisung sanoi, ja katsoi jalkojaan, joita poika heilutteli.

"okei. no haluatsä tulla meille?" poika jatkoi, ja hymyili sanojensa päätteeksi.

"eikö sun vanhemmat suutu, jos tuot tuntemattoman pojan teille?" jisung kysyi ihmetellen ja poika naurahti.

"ei niitä oo aikasemminkaan kiinnostanut ketä tuon meille, joten mennään ennenkuin sä jäädyt tänne." poika sanoi ottaen jisungia sitten kädestä. hän lähti kävelemään kohti kotiansa, punastunut jisung perässään.

hetken käveltyään, pari saapui alueelle jossa ilotulitukset olisivat. jisung kietoi kätensä vanhemman vyötärölle ja painoi päänsä tuon olkapäälle. minho hymyili nuoremman eleelle, ja kietoi omatkin kätensä nuoremman vyötärölle.

"mä rakastan sua." jisung sanoi, ja painoi vuorostaan omat huulensa vanhemman poskelle. vanhemman huulille kohosi hymy ja tuon poskille kohosi kevyt puna.

"mäkin sua." minho sanoi ja katsoi poikaystäväänsä edelleen hymyillen. hän otti kiinni nuoremman leuasta, kääntäen tuon kasvot hellästi kohti itseään, ja painoi kylmät huulensa vasten nuoremman suuta.

kymmenet värikkäät ilotulitukset kohosivat taivaalle, ja pari käänsi katseensa taivaalle, edelleen toisiaan halaten.

jisungin huulille kohosi hymy katsoessaan poikaystävänsä hymyä. hän oli onnellinen vanhemman kanssa ja toivoi sen kestävän. hän ei kestäisi menettää häntä.

-

words: 442

a/n: hkslsjd oon kirjottanu tän joku 3kk sitte, mut saan nyt vasta aikaseks julkasta tän.

wonderlandWhere stories live. Discover now