Kissan silmät Namgi ff finnish

1: "Täällä sitä ollaan."

Yoongi siis on 16 ja Namjoon 21

Yoongin nk

Istuin lentokoneessa hermostuneena. Ai miksikö? Olen menossa opiskelemaan Britanniaan. Vanhempani ovat erittäin paljon työmatkoilla ja olen taitava englannin kielessä joten he päättivät lähettää minut tänne. "Olemme noin viiden minuutin päästä lentokentällä." kuului ylipirteä naisen ääni kaijuttimista. Aloin kerätä tavaroitani. Sitten tunsin kuinka lentokoneen renkaat osuivat maahan. 

Olen kävelemässä nyt ulos lentokoneesta. Kävin hakemassa matkatavarani ja kissani ja menin vaihtamaan koulupukuni lentokentän vessaan. Kannoin selässäni peppua, raahasin matkalaukkuani ja kannoin koppia jossa kissani oli. Olin peittänyt kissani kopin kankaalla jotta se näyttäisi laukulta ja niin näyttikin. Kävelin lentokentän ulkopuolelle. Kävelin taksiin ja kerroin minne minun pitäisi mennä. "Kuinkas pitkältä oot kotosin?" taksi kuski kysyi. "Tuun Etelä-Koreasta." sanoin. Kun taksi oli koulun luona maksoin matkani ja lähdin kävelemään koululle. Koulu oli jaettu neljään osaan: Tyttöjen asuntola, poikien asuntola, opettajien asuntola(siis vain niiden jotka koululla ovat esim yövahteja ja päivävahteja) ja virallinen koulu.

 Kävelin rehtorin toimistoon ja hain avaimet huoneeseeni sen numero oli 48. "48, 48, 48." hoin itselleni vaeltaen käytävillä. "Oletko hukassa?" kuulin mies äänen. Käännyin ja takanani seisoi pitkä mies joka hymyili, ilmeisesti opettaja. "Olen uusi, etsin huonetta 48." selitin. Hän näytti minulle missä huone on. Kiitin häntä ja astelin huoneeseen. Siellä oli suht leveä sänky, yöpöytä, lukulappu, vaatekaappi, pieni vessa, työpöytä ja tuoli. Aloin purkamaan tavaroitani. Sitten päästin kissani pois ja laitoin sille ruokaa. 

Päätin lähteä kävelemään koulun pihamaille. Kaikki oli hyvin ennen kuin joku huusi: "Hei, Kiinalainen!" Aloin kävellä  nopeammin, sillä henkilön äänensävy ei vaikuttanut mukavalta. Tunsin käden olkapäälläni. Joku käänsi minut ympäri. Poika jolla oli siniset hyvin isot silmät ja ruskeat hiukset. "Mulle ei käännetä selkää, varsinkaan kukaan pakolainen Aasiasta." tuo sanoi. Hän nosti minut paidankauluksesta ilmaan ja kutsui kauheilla nimillä. Poika heitti minut lujaa maahan ja potki minua pari kertaa. "Pois sen oppilaan kimpusta!" olivat viimeiset sanat mitä kuulin.

Namjoonin nk

Olin kävelemässä pihalle katsomaan mitä oppilaat tekevät, sillä oli minun ulkovalvoja vuoro. Kun pääsin pihalle näin Colin nimisen pojan oppilaan kimpussa ja kuulin muutaman sanan minkä tuo sanoi. "Pois sen oppilaan kimpusta!" huusin. Opilaat perääntyivät. Maassa makasi tajunsa menettänyt poika. Se sama jota autoin aijemmin. Nostin pojan käsiini.

Kannoin hänet pojan omaan huoneeseen. Otin avaimet pojan taskusta ja avasin huoneen oven. Huoneessa näin kissan. Koulussa ei saisi olla lemmikkejä, mutta minä en siitä nyt välittänyt. Se että poika olisi kunossa olisi tärkeintä. Laskin hänet sängylle ja istuin itse sängyn reunalle. Viiden minuutin päästä poika alkoi raottaa silmiään. Hän katsoi minua hämmentyneenä ennen kuin nousi ylös. "Mitä tapahtu?" poika kysyi. "Joku hakkasi sut koulun pihalla, menetit tajus, tulin väliin ja toin sut tänne." selitin.

Poika halasi ja kiitteli minua. "Ainiin oon Min Yoongi kutsu vaan Yoongiksi." poika sanoi. "Namjoon, Kim Namjoon." esittäydyin. Minun olisi kyllä nyt lähdettävä takaisin töihin. Hyvästelimme ja lähdin.