9 "Kuolema"

40 1 0
                                    

(Namjoonin nk)

Yoongi oli ollut tosi etäinen, viimeisen kuukauden. Olin ollut tosi huolissani. Yhtenä päivänä löysin tuon itkemässä hysteerisesti luokansa nurkassa. Tuo vain sanoi että kaikki oli okei. Tuolle oli myös ilmestynyt mustelmia ja viiltoja käsiinsä. Hän sanoi että tuon kissa Yuno olisi tehnyt ne viillot ja että mustelmat olisivat siitä kun hän oli yöllä putoillut sängystä.

-

Eräänä päivänä joku oppilas tuli luokseni lapun kanssa jonka hän sanoi olevan Yoongilta:

Hei Namjoon. Mä sanon aina olevani okei. Se ei oo totta, mä valehtelin anteeks. Mä rakastan sua enemmän kuin voit kuvitella, mutta kaikkia meitä ei oo luotu elämään. Nää on lyhyet hyvästit, mutta hyvästi. Mä en kestänyt. Mua kiusattiin rankasti

Lähdin juoksemaan Yoongin huoneelle. Sen seinälle oli kirjoitettu tekstejä. Yhdessä luki pienellä. "Namjoon, rakastan sua, muista oon aina lähellä." Oon aina lähellä. Kirjasto. Juoksin sinne niin lujaa kuin pääsin jaloistani. Siellä yritin etsiä Yoongia. Ei, missä hän on. Silloin tajusin. Koulun pukkari. Juoksin sinne. Potkaisin oven auki ja näin verta, ja elämäni rakkauden. "Ei." huokaisin. Romahdin tuon luokse, kyyneleet valuivat silmistäni.

Joku oppilas astui huoneeseen ja käskin häntä soittamaan ambulanssin. Hän toimi käskettyä. Pian hoitajat veivät hänet. Selitin heille että olin hänen läheisensä ja niin pääsin mukaan.

-

Istuin odotus tilassa. Joskus kahden tunnin jälkeen pääsin huoneeseen. Yoongi oli sängyllä. Minulle annettiin paperit jossa oli Yoongin kunto että voisin viedä ne koululle. Luin ne läpi. Voi hyvä luoja. Yoongi oli viiltänyt ranteensa, paiskannut itsensä jotain kovaa vasten luultavasti seinää päin ja vääntänyt niskansaa. Itkin hänen vieressään. Miksi Yoongi? Miksi minun kissanpentuni piti kärsiä? 


Kissan silmät     Namgi ff finnishWhere stories live. Discover now