Minä ja hevoseni

Porkkanoita ja lumikinoksia

Vedän oven ärtyneenä kiinni perässäni. Hyytävä viima puhaltaa heti kasvoilleni ja väristys kulkee lävitseni, vaikka olenkin pukeutunut lämpimään villapaitaan, jonka päällä minulla on toppatakki. Miksi, oi miksi isä ei voi viedä minua tallille? Täällä on kylmä ja tallille on monta kilometriä. Onneksi sentään ostin pyörääni talvirenkaat, mietin itsekseni, kun avaan pyöräni lukkoa kankein sormin. Saan pyörän lukon vihdoin auki ja talutan pyörän tielle. Polkupyöräily ei ole lempipuuhaani, mutta on minun tallille päästävä, enkä jaksa ainakaan kävellä. Kylmä tuuli puhaltaa minua vasten ja sormeni ovat jo ihan jäässä ohuiden sormikkaiden sisällä. Aurinko on noussut hetki sitten, mutta tiedän sen kuitenkin laskevan pian. Luminen maisema edessäni on kaunis ja metsä avautuu pienen tien molemmilla puolilla. Lopulta Saavun tallille aivan jäässä ja saan pyörän lukkoon vain vaivoin, koska sormeni ovat aivan kohmeessa. Nappaan tallikassini pyörän korista ja kävelen ripeästi tallirakennukseen. Täällä on sentään vähän lämpimämpi ajattelen viedessäni kassiani satulahuoneeseen. Vaihdan pikaisesti ratsastushousut ja nappaan Beautyn riimun. Kävelen tamma tarhalle, jossa Beauty rientää minua vastaan portille punainen loimi päällään.

"Hei", sanon sille ja ojennan sille taskustani porkkanan palan ennen, kuin se käy itse taskuni kimppuun. Beauty hamuaa porkkanan palan kämmeneltäni ja antaa minun ujuttaa riimun sen päähän. Kiinnitän riimunarun riimuun ja avaan portin taluttaen Beautyn ulos tarhasta. Suljen portin perästämme. Beautylla näyttää olevan kiire sisälle ja se nopeuttaa jatkuvasti tahtiaan. Talutan sen sisälle hiljaiseen talliin ja siellä satulahuonetta vastapäätä olevaan karsinaan. Ujutan riimun pois arabin päästä ja suljen karsinan oven astuttuani ulos. Haen satulahuoneesta Beautyn varusteet ja harjat. Otan harjat mukaan Beautyn karsinaan ja otettuani sen loimen pois, alan sukimaan sitä mustalla harjalla. Etenen varovasti kohti sen vatsaa ja odotan hetken. Sitten alan varovasti harjata tamman vatsaa, mutta samassa se astuu sivulle ja alkaa tuttuun tapaan steppaamaan, kuten minä sitä kutsun.

"Beauty, minun pitää harjata myös vatsasi", sanon topakasti ja Beauty höristää korviaan. Huokaisen syvään ja otan taskustani porkkanan. Beauty valpastuu ja yrittää napata porkkanan kädestäni.

"Saat sen, jos annat minun harjata vatsasi", aloitan.

"ja ottaa kaviosi", jatkon käskevästi. Beauty on tottunut tähän, mutta asettuu kuitenkin seisomaan eteeni niin, että saan sen vatsan harjattua. Se kuopii turvetta kavioillaan ja viskoo päätään koko ajan, mutta saan kuitenkin sen vatsan harjattua. Lopuksi otan sen kaviot. Se yrittää hamuta porkkanaa taskustani, joten ei oikein välitä kavioiden ottamisesta kuten yleensä.

"Hyvä tyttö!" sanon taputtaen tammaa. Ojennan sille palan porkkanasta ja se hotkaisee sen nopeasti suihinsa. Naurahdan kevyesti.

"Olet oikea ahmatti", yritän torua sitä, mutta se katsoo minua kuin sanoen: sinun vikasi se on. Alan väkisinkin nauraa. Haen karsinan ulkopuolelta tamman suitset ja taistelen kuolaimet Beautyn suuhun. Seuraavaksi haen satulan ja nostan sen Beautyn selkään. Kiinnitän martingaalin satulavyöhön ja valmistaudun taisteluun satulavyön kiristyksen suhteen. Beauty alkaa pullistaa vatsaansa heti, kun tuntee satulavyön vatsansa alla.

"Älä jaksa", tokaisen hieman ärtyneesti. Beauty ei kuitenkaan edes höristää korviaan. Lopulta se kuitenkin antaa periksi ja saan satulavyön kiristettyä. Nappaan vielä satulahuoneesta ratsastuskypärän sijoittaen sen päähäni.

"Nyt on aika lähteä lenkille", sanon Beautylle, kun taluta sen ulos tallista. Nousen sen selkään ketterästi ja lähdemme liikkeelle kohti yhtä metsäpolkua. Eilen tein Beautyn kanssa kouluratsastus harjoituksia ja huomenna on esteratsastuksen vuoro, joten tänään otetaan kevyemmin. Aurinko on alkanut jo laskea ja taivas on saamassa kauniin punertavan sävyn. Metsässä on rauhallista ja jostain kantautuu vaimeaa sirkutusta. Lumi on muodostanut kinoksia polun varrelle ja pilvet alkavat kerääntyä taivaalle. Hämärä alkaa hiljalleen muuttua pimeäksi ja sääennusteessa luvattu lumisade alkaa.

"Meidän pitäisi kääntyä takaisin", tokaisen Beautylle, joka tottelee apujani ja kääntyy ympäri. Kävelemme rauhallista tahtia polkua pitkin takaisin tallille. Olemme viimeisessä mutkassa ennen tallia, mutta äkkiä Beauty pysähtyy paikoilleen.

"Älä nyt temppuile!" tokaisen ärtyneesti ja annan pohkeita, mutta tamma ei liikahdakkaan. Äkkiä lintu lehahtaa lentoon läheisen kuusen oksalta ja liitää suoraan Beautya kohti. Tamma heittää ison pukin säikähdyksestä ja höllentyneen otteen takia lennän sen selästä suoraan isoon lumikinokseen. Kuulen Beautyn laukka-askeleet ja tiedän, että se nelistää takaisin tallille. Makaan jäätävässä lumihangessa ja tunnen kylmyyden leviävän ruumiiseeni. Kömmin vaivalla pystyyn syvässä hangessa ja astun polulle. Kyyneleet kohoavat väkisinkin silmiini, mutta eivät kivusta vaan kiukusta. Marssin itkuisena eteenpäin polkua pitkin pimeässä metsässä. Lumisade on yltynyt tiheäksi pyryksi ja olen iloinen nähdessäni tallin valot lähelläni, kun kaarran metsästä. Ajatukseni palaavat Beautyyn, jonka samassa huomaan seisoskelevan viattoman näköisenä tallin oven edessä.

"Tästä puhutaan vielä!" tiuskaisen taluttaessani hevostani takaisin karsinaan. Haluaisin vain vaihtaa lämpimät vaatteet ja lähteä kotiin, mutta tiedän, että Beauty täytyy hoitaa ensin. Otan siltä varusteet pois ja kuivaan sen mahdollisimman hyvin. Harjaan sen vielä, eikä sekään jaksa temppuilla herkästi kutisevan vatsansa kanssa. Lopuksi tarkistan sen kaviot ja laitan sille lämpimän loimen.

"Saat jäädä heti sisälle", tokaisen ja suljen karsinan oven jälkeeni. Haen Beautylle vielä heinää ja vähän kauraa, sitten vien sen varusteet satulahuoneeseen ja vaihdan itselleni kuivat housut ja lenkkarit. Kaivan kännykän laukustani, jotta voin soittaa isän hakemaan minut, mutta kun avaan puhelimeni huomaan, että akku on loppunut.

"Tämän takia pitäisi sopia hakemisista etukäteen", sanon Beautylle, jota rapsutan turhautuneena.

"Minä sitten varmaan pyöräilen kotiin", sanon ja lähden hakemaan tavarani satulahuoneesta.

Ulkona lumisade ei ole hellittänyt ja pakkanen on noussut muutaman asteen. Tallustan pyöräni luokse ja avaan lukon. Napsautan pyörän valot päälle ja lähden pyöräilemään kohti kotia.

 Kello on kahdeksan, kun vihdoin saavun tärisevän jääkalikkana kotiin.

"Mikset soittanut minua hakemaan? "isä kysyy ihmeissään.

"Puhelimesta loppui akku", mutisen ja kipitän yläkertaan lämpimään suihkuun.