Minä ja hevoseni

Mielenkiintoinen kaveri

Kävelen takaisin alakertaan yhdeksän aikaan taas lämpimänä paksussa villapaidassa.

"Arvaappaassa mitä?" tokaisen isälle napaten valkoiset nappikuulokkeet pois korvistani.

"No kerro", isä hymyilee ja kohottaa katseensa porisevasta puurokattilasta.

"Beauty heitti minut selästään lumihankeen ja laukkasi takaisin tallille", naurahdan.

"Minähän sanoin sinulle, että lumipyryssä on vaarallista ratsastaa", isä toteaa rupistäen kulmiaan.

"Se ei liittynyt mitenkään lumipyryn! Tyhmä pöllö vain lensi meitä päin", puolustan heti hevostani.

"Selvä. Anabell muuten soitti kun olit pois. Hän kyseli sinua kylälle", isä sanoo hajamielisesti.

"Ja minusta sinun pitäisi tehdä muutakin kuin olla tallilla, vaikkakin on joululoma", hän jatkaa katsahtaen minuun hieman syyttävästi.

"Älä väitä, etten tekisi muitakin asioita. Eilenkin kävin äidin kanssa kaupassa", vastaan haukaten samalla hapanta omenaa, jonka samantien heitän pois. Isä vain naurahtaa pudistaen päätään ja kääntää katseensa takaisin puurokattilaan, jolloin huomaa sen alkaneen palaa pohjaan. Istun pyöreän pöydän ääreen ja raotan vieressäni olevaa verhoa nähdäkseni ulos. Äiti kaartaakin juuri pihaan ajovalot loistaen pimeässä ja hetkeä myöhemmin hän jo kopistelee kengistään lumia eteisessä.

"Miten teidän päivänne on mennyt?" hän tiedustelee kävellessään keittiöön heittäen autonavaimet pöydälle eteeni.

"Hyvin. Korjasin takapihan aidan", isä vastaa.

"Beauty heitti minut lumihankeen", kerron äidillekin, joka vain pudistelee päätään mutisten jotain ratsastuksen vaarallisuudesta.

Seuraavana aamuna äiti vie minut autolla tallille, jonne saavun kahdeksan aikaan. Kävelen suoraan talliin ja siellä Beautyn karsinan luokse. Syötän tammalle porkkanan ja haen sitten satulahuoneesta harjat ja alan sukimaan hevosta. Silloin tallin ovi avautuu ja kohotan katseeni. Saapuja on tallinomistajan tytär Abbey ja hän tervehtii minua iloisesti.

"Moi Abbey!" tervehdin takaisin ehkä hieman tekopirteän kuuloisesti.

"Mitä kuuluu?" vaaleahiuksinen tyttö kysyy hakiessaan hevosensa Princen hoitotarvikkeet satulahuoneesta.

"Ihan hyvää. Beauty heitti minut eilen lumihankeen", tokaisen.

"Mitäs sinulle?"

"Minullakin menee hyvin. Tallille tulee muuten uusi tyyppi. Joku Alexander. Hän omistaa upean hevosen. Sen nimi on Storm",Abbey kertoo innoissaan.

"Mukavaa. Emme olekkaan saaneet aikoihin uusia asukkeja", hymyilen edeten harjauksessa Beautyn vatsaa kohden.

"Jep. Hän saapuu tänään", Abbey lisää vielä ja lähtee sitten hakemaan Princea laitumelta.

Olen juuri saanut Beautyn valmiiksi ratsastusta varten, kun iso kuljetusvaunu kaartaa tallin pihaan. Sitä vetävän auton kyydistä hyppää pitkä ja hoikka, minua ehkä hiukan vanhempi poika, joka kantaa riimunnarua. Hän avaa kuljetusvaunun luukun ja kävelee sisälle. Kohta hän tulee sieltä taluttaen tummaa hevosta.

"Hei!" joku sanoo äkkiä ja hätkähdän. Käännyn katsomaan autosta noussutta naista.

"Hei! Voinko auttaa jotenkin?" kysyn.

"Juu voit. Olen Vivian, Alexanderin äiti. Tiedätkö mistä löydämme tallin omistajan?" nainen esittäytyy.

"Erica ja Marcus ovat kisoissa, mutta heidän tyttärensä Abbey on tallissa. Voin hakea hänet", tarjoudun ja Vivian kiittää minua, kun lähden kävelemään talliin sidottuani Beautyn paaliin.

Astelen ulos tallista Abbey perässäni muutamaa minuuttia myöhemmin ja silloin Vivian tulee luoksemme Alexanderin taluttaessa Stormia vähän matkan päässä.

"Oletko aloittamassa jossain koulussa joulun jälkeen?" kysyn Alexanderilta, kun hän harjaa Stormia.

"Joo", hän vastaa hieman tylyn oloisena.

"Okei, tiedätkö missä koulussa?" jatkan.

"En", poika vastaa.

"Asutko kaksin äitisi kanssa?" Abbey kysyy kävellessään esiin satulahuoneesta.

"Jep", Alexander vastaa ja vetäytyy syvemmälle Stormin uuteen karsinaan. Vilkaisen Abbeyta ja hänen katseestaan näkee heti hänenkin olevan hieman hämmentynyt, koska Alexander vaikuttaa vetäytyvän heti pois sosiaalisesta tilanteesta. Kohautan hänelle harteitani ja nostan ratsastuskypärän päähäni. Kävelen ulos Beautyn luokse ja avaan solmun, jolla olin kietonut sen suitset paalun ympärille.

"Oletko valmis?", kysyn siltä leikkisästi ja ponnistan sen selkään. Tamma pärskähtää hieman lähtien sitten kävelemään kohti kenttää. Ohjaan Beautya ensin käyntiä areenan ympäri muutaman kerran ja nostan sitten ravin hellän lumisateen alkaessa.

Noin tunnin ratsastuksen jälkeen talutan Beautya sisään lämpimään talliin, jossa riisun sen varusteet ja hoidan sen melko sukkelasti lopettaen lämpimän loimen pukemiseen sen päälle. Sen jälkeen haen sen ruoan ja menen itse vaihtamaan hieman lämpimämmät vaatteet. Satulahuoneesta tullessani pysähdyn oven pieleen, sillä Alexander on ilmestynyt jostain ja silittelee nyt Beautya.

"Öm, Alexander? Tuli vain mieleen, että jos haluat voin esitellä sinulle kylää joku päivä", ehdotan hetken päästä ja yllätyn hieman itsekin. Alexander käännähtää tummat hiukset heilahtaen ja katsahtaa minuun.

"Minulla on aika kiireistä, mutta ehkä jossain vaiheessa", hän vastaa ja hymyilee, mutta huomaan ettei hymy ylety hänen silmiinsä.

"Okei, no kerro jos sinulla on aikaa jossain vaiheessa", sanon hymyillen hieman pingottuneesti. Alexander kiirehtii pois Beautyn luota haroen hiuksiaan hämmentyneen oloisena. Tuijotan hänen peräänsä.

"Aika mielenkiintoinen kaveri, eikö?" totean Beautylle, joka hirnahtaa ihan kuin sanoakseen "niinpä". Naurahdan hieman ja lähden sitten hakemaan kottikärryjä, sekä muita välineitä joilla alan siivota Beautyn karsinaa sen syödessä kaikessa rauhassa.