Highway To Adventures (In Finnish)

Rautatieasemalla/Luku 2

Daniel

Astumme Niklaksen perässä Rautatieaseman pääovista sisään. Junan lähtöön on vielä puolitoista tuntia, joten käymme viemässä rinkkamme lukittaviin kaappeihin ja menemme porukalla yhteen aseman kahviloista. Gabriel lupautuu tekemään tilauksen, joten hän kyselee kaikilta, mitä kukin ottaa ja yrittää pitää tilaukset mielessään. "Mä voin tulla mukaan" sanon tälle ja hän hymyilee hiukan kiitollisena. Hymy on todella söpö, koko poika on todella söpö... Tai siis, voihan ihan vaan hyvästä kaverista sanoa niin... Vai mitä? Kuitenkin, nousen ylös ja otan tyttöjen tilaukset vielä muistiini ja menemme Gabrielin kanssa tiskille jonoon. Aika pian pääsemme tilaamaan ja menemme tiskin päätyyn odottamaan kaikkien juomia. Lopulta kjn minunkin juoma on tullut, kiitän kahvista ja menen takaisin istumaan.

Juttelemme vähän kaikesta turhasta ja nauramme huonoille vitseille. "Eli, onhan kaikil liput Lahtee?" Niklas kysyy. Vastaan myöntävästi muiden mukana. "Daniel, onhan sun lippu tallella?" Viola kysyy minulta. Muut väittävät, että olen porukan hajamielisin, vaikka se ei pidä paikkaansa yhtään. Tai no, ehkä ihan vähän... Mutta vain joskus.
"Joo, tietty" vastaan. "Mitä jos nyt kuitenki varmistaisit taskut läpi" Gabriel sanoo. Huokaisen ja alan käymään farkkujeni taskuja. Ei löydy. Siirryn takkini taskuihin pian löydän sen. "Löyty" sanon ja asetan sen pöydälle. Niklas nappaa lipun itselleen ja laittaa taskuun.
"Mä otan sen varmuuden vuoks itelleni" tämä sanoo ja huokaisen vastaukseksi.
"Voi hemmetti, voi olla, että mun lippu on kadonnu" Luna sanoo ja Gabriel auttaa tätä tutkimaan kaikki taskut läpi. Kun lippua ei löydy, Luna ja Viola lähtevät varmistamaan, ettei lippu olisi rinkan taskussa. "Gabsu ja Niksu tarkistakaa nyt teki, että teiän liput on tallella" Ruska, joka on keksinyt kaikille 'hienot' lempinimet toteaa. Niklas pyöräyttää silmiään ja kaivaa taskustaan minun ja oman lippunsa. Gabriel vilauttaa lippuaan ja laittaa sen takaisin taskuun.
"Entä sun lippu?" Kysyn tytöltä. Hän kaivaa puhelimensa ja tekee sillä jotain. Pian hän näyttääkin mobiililipun meille. Kaikki katsomme tätä hiljaisina. Miksen heti tajunnut, että noinkin olisi voinut tehdä?

Ruska laittaa puhelimensa takaisin taskuunsa ja hörppää juomaansa. Me muut pysymme hiljaisina. "Ei se nyt noin järkyttävää oo" Ruska sanoo ja naurahtaa. Me pyöräytämme silmiämme ja Niklas nappaa tämän syliinsä. "No onpas" hän sanoo, ennen kuin hukuttaa Ruskan suudelmiin. "Hankkikaa huone" Gabriel mutisee ja naurahdan tälle hiukan.

Nousen penkiltä ja vien tyhjän mukini roskiin. "Mä meen käymään tos kirja-kioski-jutulla, haluuks joku tulla mukaan?" Kysyn ja Gabriel nousee kiireellä ylös ja tulee luokseni. Menemme kioski-jutulle ja alan tutkiskelemaan kirjoja. "Miten ois tää?" Gabriel kysyy ja ojentaa minulle jonkun homokirjan. Naurahdan hiukan ja pudistan päätäni. Mielessäni inahdan kivusta, minkä reaktioni saa aikaan. Olen nimittäin ollut jo jonkun aikaa ihastuneena Gabrieliin, mutten halua myöntää sitä kenellekään. Tiedän, että se on epäreilua Violaa kohtaan. Minua vain pelottaa, että jos kerron tunteistani ja tunnustan olevani homo, kukaan porukasta ei halua enää halua olla ystäväni... Varsinkaan Gabriel.

Säpsähdän sormien napsautukseen aivan silmieni edessä. "Huhuu, maa kutsuu Danskua" Gabriel sanoo ja naurahtaa. Naurahdan itsekin hiukan ja sanon sori. Pienen etsimisen jälkeen löydän ihan mielenkiintoisen oloisen rikos-pokkarin ja jonkun kivan fantasiakirjan. Menen kassalle maksamaan ja suuntaamme vielä R-kioskille hakemaan jotain evästä junaan. Maksettuamme lähdemme kävelemään takaisin kahvilalle, mutta matkalla, Gabsu ottaa toisesta kädestäni kiinni, väittäen minua hitaaksi ja selittäen, että hänen pitää vetää minua. Se saa perhoset mahassa liikkumaan ja sykkeen nousemaan.

Hetkinen vielä, mistä lähtien Gabsun kosketus on saanut minuun tällaisen vaikutuksen? Voihan hitto, tästä tulee vielä pitkä reissu...

Kun hätkähdän uudelleen ajatuksistani, istun aivan Gabsun kyljessä kiinni, tämän käsi selkänojan päällä takanani, tämän jutellessa Lunalle ja Violalle jotka ovat ilmeisesti juuri tulleet takaisin. Tajutessani tilanteen, yritän kaikkeni, etten punastuisi. Varsinkaan Violan nähden. Liikun kauemmas Gabsusta ja näen tämän vilkaisevan minua nopeasti. Silmänräpäyksen ajan kuvittelen näkeväni tämän silmissä pientä pettymystä, mutten ole edes varma asiasta. Näin varmaan vaan omiani. Tai siis, eihän Gabriel ole homo. Eihän? Ei edes Bi. Hänhän olisi kertonut asiasta jo meille muille. Sanoo herra joka ei ole itse uskaltanut kertoa samaa asiaa itsestään... Joka tapauksessa, kyseessä oli näköharha. Hän ei muutenkaan pitäisi minusta sillä tavalla. Tunnen jonkun nojaavan minuun ja tajuan sen olevan Viola. Hymyilen tälle pienesti nojaan pääni tämän päätä vasten. Tunnen silmieni menevän kiinni ja pian nukahdankin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Moi taas :) Ihan ekana, kiitos näistä huikeasta kymmenestä lukijasta. Tää on aivan huippua xd. Mut siis joo, sori, tää on vähän tylsä ja lyhyt luku, yritän saada ens luvusta mielenkiintosemman. Tai no, en yritä vaan teen... Mut siis joo, kiva jos tykkäsit, jos viitsit niin voteta ja saat myös kommentoida, jos tulee jotain mieleen ☺️. Mut ei kai täs muuta, nähään ens luvus 😁.