Perhospoika🏳️‍🌈 (tauolla)

᎒|4|᎒

Eemu:

Ilma oli kiristynyt paljon kylmemmäksi ja mittarin lukemat olivat nousseet huimasti ylemmäs. Kuljin kävelykatua pitkin kohti, reppu painavana harteilla. En ymmärtänyt miten pari kirjaa pystyi painamaan pari tonnia. Koulu on kivaa ja palkitsevaa, niinhän ne kaikki aina sanoi. Ensin sä kulutit siellä itses ihan loppuun ja sen jälkeen vielä pitäis mennä opiskelemaan lisää. Juu ei oikein huvittanut.

"Moi!" huudahdin samalla sekunilla, kun avasin oven ja pujahdin talon lämpöön. Sormia palelsi niin hipskatusti. Oma vikahan se oli, kun en ollut ottanut mukaani hanskoja.

"Hei kulta, tulit jo?" äidin väsynyt ääni sai mun pään kääntymään naiseen, joka seisoi rappusilla. Kurtistin kulmiani hänen rähjäiselle ulkonäölle. Takkuiset hiukset, isot silmätpussit, punoittavat silmät sekä väsynyt ulkomuoto.

"Heräsitkö sä vasta?" kysyin hämmentyneenä ensin vilkaisten häntä, sitten seinällä ollutta kelloa ja sen jälkeen uudestaan äitiäni.
"Eiks sun pitänyt lähettää niitä työhakemuksia eikä vaan nukkua?"

Naisen silmät alkoivat vetistyä ja ilme syyllistyä. Hän näytti niin rikkinäiseltä ja pieneltä siinä seisoessaan mun painostavan katseen alla vain isossa harmaassa kukkakuvioisessa yömekossaan. Vaikka mua kuinka paljon alkoi kaduttaa, että olin korottanut vähän ääntäni hänelle, en antanut ilmeeni heltyä. Vaikka isä ei ollut tällä hetkellä kuvioissa oli hänen silti tehtävä töitä. Ei me kauan pärjättäisi, jos hän ei saisi töitä nopeasti.

"Niin minä etsinkin ja lähetin kyselyitä, mutta mistään ja ei tullut vastauksia ja-", äidin lause keskeytyi hänen pieneen, melkein olemattomaan niiskaukseen.

"Ja mitä?" kysyin hiljaa laskien repun maahan ja kulkien hänen luokse. Avasin käteni ja hän painautui pian mua vasten samalla kietoen hennot kätensä mun ympärille.

"Sun isäs soitti. Hän vain huusi mulle ja teki erittäin selväksi, että huoltajuus kuuluisi hänelle eikä sun olisi hyvä asua mun kanssa. Enhän mä osaa koskaan tehdä töitä tai mitään oikein."

"Nyt lopetat tollaset puheet", puhelin naiselle ja puristin hellästi häntä itseäni vasten enemmän. Laskin toisen käteni hänen hiuksilleen ja silitin niitä varovaisesti.
"Sä tiedät, että mä haluan olla sun kanssa. Ihan sama mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan, mä tuun aina olemaan sun kaa enkä sen."

Hän nyökäytti aavistuksen päätään samalla, kun tukahdettu niiskaisu pääsi ilmoille. Sitä ei oltu todellakaan tarkoitettu mun kuultavaksi. Hymyilin pienesti taputtaen hänen selkäänsä, jonka jälkeen hän vetäytyi musta. Katsoin äitiäni suoraan silmiin,
"Kaikki järjestyy kyllä. Usko mua."

"Toivon todellakin niin", nainen huokaisi pyyhkäisten kostuneita silmänurkkiaan. Hän heitti mulle pienen hymyn ennen kuin lähti yläkertaan vaihtamaan vaatteitaan.

Huokaisin syvään. Riisuin kengät jaloistani ja takin päältäni ennen kuin nappasin repun messiin ja lähdin kohti omaa, tyhjää huonettani.
Suljin oven perässäni kiinni ja istahdin sängylle puhelin kourassa. Mulla ei sitten ollut mitään tekemistä enkä mä edes tuntenut muita, joten en voinut hengailla niidenkään kanssa. Joten päätin mennä tylsistyneenä kuluttamaan aikaani instaan.

•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~•~
Pgtuovinen:
Moi😅

Elzux:
No katoppa Eemu! Mitäs jätkä?

Pgtuovinen:
Eipä mitään ihmeellistä.. mulla on tosi tylsää

Eltzux:
Haha nii mullakii😂 Haluuks mennä pyörii yhtee uuteen kauppakeskukseen? Voisin samal näyttää vähän paikkoja?