Maailman synty

5 1 0

by Kaappe

by Kaappe

Aikojen alussa oli pimeää. Pimeämpää kuin koskaan ennen tai jälkeen. Aikaa ei ollut. Mitään ei ollut. Vain pimeää.
Pimeässä vaelteli hengetär pitkän helmansa kanssa. Helma oli taivas, hengetär aurinko. Hän oli kirkkaampi kuin mikään ennen tai jälkeen. Aikaa ei ollut. Oli vain kirkas hengetär pimeässä tuomassa valoa.
Hengetär oli yksin yksinäinen vajonneena yksinäisyyteen. Lohduttomampi kuin mikään ennen tai jälkeen. Aikaa ei ollut. Vain lohduttoman kirkas hengetär niin lohduttomassa pimeässä.
Hengetär lipui eteen pimeässä. Sitten taakse. Suuntia ei ollut. Taas vain pimeää ja lohduttoman kirkas hengetär.
   Hengetär nosti kirkkaan kätensä. Hän ei halunnut olla yksin kirkkaana lohduttomassa pimeässä. Hän päätti luoda maailman.
Hän nosti maan pimeydestä ja antoi valoa taivaallaan. Hän kasvatti puut ja pensaat hiuksistaan, noukki kyyneleensä pimeydestä ja täytti meret sekä puhalsi suustaan hiekat rannoille.
   Maailma oli kyllä kaunis, mutta hengetär oli yhä yksin. Enää hän ei ollut pimeydessä. Aikaa ei silti ollut, joten hän nousi pystyyn ja laittoi ajan kulumaan.
   Luodessaan suuntia maailmaan, hän tajusi olevansa taas yksninäinen. Hengettären suru nosti vuoret taivaisiin ja sai hiilen muuttumaan timantiksi.
Hengetär keräsi voimansa ja kaivoi ikiroudasta tuulten jumalan. Se ei riittänyt. Hengetär kohotti suosta eläinkunnan jumalattaren. Nyt kaikki oli valmista.
Väsyneenä Hengetär nukahti ja kirkkain valo sammui. Jäljelle jäi vain taivas ja pieni pala sielua valaisemaan sitä. Nyt oli maailmassa myös aurinko.
   Jumala ja Jumalatar surivat lohdutonta luojaansa, mutta halusivat parantaa maailmaa. He loivat aallot ja elon, ihmisenkin. He loivat elämän, jonka Hengetär oli heille antanut.
   Näin sai alkunsa maailma.

Maailma maailma aina niin kaunis
Hengetär sen loi
Elämän sille antoi
Ilon kaikille toi
Meidät sylissään kantoi
Vaik' niin lohdutonkin hän oli
Pimeydessä yksin kulki
Pimeyden muilta sulki
Maailma maailma aina niin kaunis

//Uutta tarinaa pukkaa, jee jee//