Olet valoni

Mikä on oikein?

Olin ollut veden alla hetken, koska tietenkään en ole hyvä pidättämään hengitystä. Kun nousin pinnalle, näin Nicholaksen, hän istui laiturin päässä tuijottaen minua. Olin todella hämilläni ja vihainen mutta minun on pakko puhua hänelle joskus, jos kerran hän on tullut takaisin. 

"Nicholas mitä teet täällä?", sanoin noustessani laiturille läpimärkänä. Istuin hänen viereen ja hän kertoi "olen tehnyt virheen, olin niin valmis katoamaan tästä paikasta mutta kun sinä viimeisenä päivänä sinut näin siinä keltaisessa kesämekossa, en ole saanut sinua pois mielestäni kolmeen vuoteen, olen kaivannut sinua vaikka en tiedä sinusta mitään, sisälläni on ollut tyhjää koska unohdin jopa miltä näytit ja silti kaikki muistutti sinua..". Olin enemmän kuin häkeltynyt, mitä tuohon pitäisi vastata, minulla on jo toinen elämä ja halusin todella paljon unohtaa hänet, inhosin häntä. "En tiedä mitä sanoa, minun täytyy mennä..." Ja niinpä taas kerran olin karkaamassa pois. Kuitenkin ennen kuin ehdin karata, Nicholas otti minua takaapäin lantioltani kiinni. Tottakai se oli outoa mutta en estänyt häntä, en edes tainnut haluta estää häntä. MUTTA juuri kun olin kääntymässä häneen päin, muistin kaiken sen paskan mitä hän laittoi minut kestämään kolmen vuoden ajan... Lähdin pois katsomatta taakseni. 

Kotiin tultuani Elias istui sohvalla juttelemassa äidille ja odottamassa minua. Viimeinen asia mitä kaipasin oli poikaystävä joka tunkee joka paikkaan. "Elias! Voidaanko jutella, NYT", olin niin vihainen, ehkä hänelle, ehkä itselleni siitä miten lähellä olin kadottaa itseni. "No mitä nyt, oletko okei? Ajateltiin juuri äitisi kanssa että voisin hankkia avaimen tänne että voisin käydä useammin ja..." Hän ei edes ehtinyt sanoa loppuun lausetta kun minun oli vain pakko huutaa "Haluan erota." Hän oli ihan pihalla mitä oli tapahtunut, kuitenkin selitin hänelle kuinka haluan löytää itseni ennen kuin alan jakamaan itseäni toiselle (en tietenkään kertonut Nicholaksesta koska no, siitä ei seuraisi muuta kun helvettiä). Eliaksessa hyvää on että hän tietää mikä on oikein ja mikä väärin joten hän ymmärsi murheeni. Hän ymmärsi ja sisimässään tiesi että tämä on oikein.. niimpä minusta tuli sinkku.

Seuraavana yönä ajattelin vain Nicholasta, en saanut nukuttua yhtään. Joten lähdin yöuinnille, kaipasin muuta ajateltavaa. Mutta kun saavuin uintipaikalleni, huomasin miehen valkoisen paidan laiturilla... en edes aijo sanoa kuka se oli. Menin laiturin päähän, katsoin häntä suoraan sinisiin silmiin ja aloin riisuutumaan. Tajusin vasta alusvaatteillani että minulla ei todellakaan ole uimapukua, mutta jotenkin ajatukseni vain katosivat, otin kaiken pois hiljalleen. Nicholaksen katse ei edes värähtänyt pois minusta. Menin veteen ja lähes kosketin hänen naamaa omalla naamallani, ja vieläkin katseemme ei värähtänyt, ei edes sekunniksi. Katsoimme ja katsoimme kunnes Nicholas hiljalleen laittoi kätensä poskelleni ja meidän huulet koskettivat. Sinä iltana en ollut myöskään enää neito, olin nainen. Se oli kaikkea mitä kuvittelin. Nicholas ja minä, minä ja Nicholas.