sekasin, mut ihana

Romahdus Pisteessä

" Puhu nyt vähä kovempaa kiitos sun viimeyöstä", huuto kuiskasin ärtyneenä mun parhaalle kaverille, joka kertoi silmät kiiluen kuinka ihana viime yö sillä oli. Me oltiin parhaita kavereita, kuin veljiä, mutta mä olisin silti voinut olla kuulematta sitä kaikkea mitä juuri jouduin kuunnella. Ja sitä paitsi me oltiin koulussa. Muutama tyttö vilkuili meitä puhelimiensa takaa ja mä vaan koitin hymyillä niille myötätuntoisesti. Me odotettiin matikantunnin alkua. Rasse oli aina ollut tosi avoin ihminen ja kyllä mä siitä pidinkin siinä, mut rajansa kaikella. Mun viikonloppu meni kotona siivotessa ja mun pikkusiskoa vahtiessa. Isä on lentäjä ja mä joudun olla aika paljon yksin tai mun siskon kanssa. Se oli mulle ihan fine, mut mulla on pieni fear of missing out. Mun äiti kuoli rintasyöpään kolme vuotta sitten. Se oli mun koko perheelle ja suvulle tosi kova paikka.

"Ooksä kuule Eetu kateellinen mulle?" Rasse vastasi ja sai multa silmienpyörityksen ja huokaisun vastaukseksi. Se tökkäs mua leikkisästi kylkeen, kuin varmistaen, että se oli vain läppää. Että tuo tyyppi oli välillä rasittava.

"Mä etsisin sinuna jonkun vakituisen", sanoin ja nousin penkiltä, sillä näin matikanopen menevän luokkaan. Varasin meidän vakkari paikat. Rasse istu mun eteen ja kääntyi muhun päin. Se hetken näytti mietiskelevältä ja mä odotin sen vastausta mielenkiinnosta pursuten.

"Liikaa vastuuta ja kiintymystä", se vastas.

"Jaahas", mutisin vastaukseksi ja kaivoin mun matikan kirjan mustasta repustani.

Mä yritin keskittyä opetukseen, vaikka lukion matikka ei ollut mun se vahvuus. Jossain vaihees mun ajatukset karkas jonnekkin ihan toiseen aiheeseen. Mä muisti, että Essi pitää hakee matkalla päiväkodista ja meidän pitäisi käydä kaupassa. Isällä oli yö vuoro ja se olisi vasta huomis iltapäivällä kotona. Mä tykkäsin olla mun siskon kanssa ihan sika paljon. Se sellanen lohtu ja iloisuus mikä siitä lähti sai mut aina tosi hyvälle mielelle. Se muistutti myös aika paljon äitiä. Mun mieliala on ollut viimeisen puolenvuoden ajan aika pohjalla. Se sellanen yksinäisyyden tunne, vaikka olis ihmisiä ympärillä on pahin. Mua on myös alkanut ahdistaa mun tulevaisuus tosi paljon. Mä olen lukion tokalla ja mä täytän ihan pian kahdeksantoista. Mulla ei ollut minkäänlaista käryä siitä mikä mä halusin olla isona.

Rasse kääntyi taakse ja kattoi mun vihkoon. Se teki sitä aina, jos se ei itse jaksanut miettiä jotain tehtävää loppuun. Tällä kertaa mun sivu oli kuitenkin aivan tyhjä.

"Etkö sä osaa?" se kysyi ja katto mua ihmeissään.

"No en oo ees ehtinyt vielä yrittää", vastasin ja opettaja käski Rassen kääntyä oikein päin. Mä yritin keskittyä tehtäviin, mutta totta puhuen mä en oikeasti osannut. Matikantunnit oli viimeiset tunnit tälle päivälle. Kun olin viimein pääsemässä kärryille tehtävissä tunti päättyi ja mä kirosin mielessäni, kun opettaja käski tehdä loput kotona. Sanoin heipat Rasselle ja lähdin kävelemään läheiseen päiväkottin, josta hakisin siskoni.

Iloinen ponnaripäinen tyttö hypähteli mua kohti ja pian tunsinkin pienet kädet ympärilläni. Halasin tuota takaisin ja hymyilevä tarhatäti käveli luoksemme. Mä olin nähnyt tuon monesti ja silti nimi oli hieman hakusissa. Olin niitä ihmisiä jotka muistivat kasvot, mutta ei nimiä.

"Essillä oli tänään erityinen päivä" täti kertoi. "Haluatko Essi itse kertoa Eetulle mitä tänään kävi?"

"Multa lähti hammas", tuo vastas söpöllä äänellään. Me oltiin viime viikolla huomattu kuinka se heiluu, mutta se ei ollut millään lähtenyt vaikka oltiin koitettu syödä näkkäriä ja kaikkea millä se voisi irrota.

"Oikeesti? vihdoin se lähti, niin kauan se siinä heiluki. Näytäppäs mulle", sanoin ja kyykistyin sen tasolle. Essi hymyili leveästi ja todentotta sieltä hammas puuttui. Se tarttu mua kädestä ja sanoi, että nyt mennään kotiin. Kerroin Essille, että eka pitäisi käydä kaupassa. Täti osoittautui Taruksi ja tuo hymyili meille, kun sanoimme tuolle heipat.

Mä lupasin ostaa Essille hampaan lähdön kunniaks meidän lempi jätskit ja me syötiin ne puistossa ja sain kuulla kaikenlaisia draamoja päiväkodista. Alma oli kuulemma niin kateellinen sen hampaan lähdöstä, että se oli saanut itku potku raivarit, ja Kerttu oli pussannut jotain Eliasta. Sitten me käveltiin lyhyt matka tutulle kerrostalolle.

Se tuttu ahdistuksen tunne tuli heti, kun väänsin avainta lukossa. Taas se todellisuus iski muhun ja mä tajusin, ettei siellä ole kukaan vastassa. Mun silmät kostui, mutta Essin takia mä halusin olla vahva ja mä nielin ne. Essi ryntäs olkkariin ja alkoi katsomaan jotain sen lempi piirrettyjä meidän isosta telkkarista. Mä aloin tekemään makaroonia ja jauhelihaa, jota me syötiin vähän liianki usein. Mä en vaan jaksanut kokeilla mitään uutta. Ja kukaan ei oo oikeestaan valittanut, niin eise edes haitannut.

Me syötiin sohvalla vierekkäin makaroonimössöä ja katsottiin jotain hömppä ohjelmaa. kello läheni jo seitsemää ja hoputin Essin ilta pesuille. Tällästä mun arki oli pari kertaa viikossa. Mä yritin tehdä vielä jotain koulu hommia, muttei siitä oikeen mitään tullut. Me syötiin iltapalat ja käytiin vielä pesemässä hampaat. Mä menin nukuttamaan Essin ja luin sille pienen ilta sadun. Me tehtiin vielä meidän yhteinen iltaruokous ja nousin ylös sammuttaekseni valot.

"Mä rakastan sua", Essi vielä sanoi unisena ennen kuin suljin oven.

"Mäkin sua", sanoin ja suljin oven.

Heti oven kiinni saadessa mä vaan purskahdin lohduttomaan itkuun. Mä olin niin poikki ja väsynyt. Olin koko illan pidätellyt itkua ja nyt se purkautui, eikä se millään meinannut loppua. Mä halusin vaan juomaan mun pään sekasin. Mä halusin kerrankin tuntee itseni edes puoliks kokonaiseksi. Mulle sanotaan aina siitä kuinka vahva mä oon henkisesti, mut se ei pidä tällä hetkellä paikkaansa. Mä en oo hetkeen tuntetutkaan niin.

Siirryin huoneeseeni ja pysähdyin peilin eteen. Mun tumman ruskeat luonnonkiharaiset hiukset olivat sekaisin mun otsan päällä ja ne oli kasvanut vähän liian pitkiksi. Mun poskipäitä koristi hennot pisamat. Ruskeat silmät täyttyivät niin monista kyynelistä, ettei niiden läpi enää näkynyt kuin sumeasti. Sitten sieltä vierähti mun punertaville poskille kyyneleet ja mä taas näin itseni. Näytin väsyneeltä ja mä pyyhin mun harmaan hupparini hihaan mun kyyneleet, jotka värjäs kankaan tummemmaksi sävyksi.
Siirryin pois peililtä ja avasin mun ikkunan niin isolle, kun sen vain sai. Sytytin röökin ja aloin vetää sitä tappajaa mun keuhkoihin. Mulla oli aina ikkuna raossa aski varmuuden vuoksi. Säännöllisesti en poltellut, vain silloin tällöin. Olin siinä hetken ja mietin vain lisää asioita, kunnes mulle tuli kylmä ja suljin ikkunan. Mä kävin suihkus ja menin nukkumaan. Mä kirjaimellisesti itkin itseni uneen.

Jäi liiiian lyhyeks, mutta jatko osat tulee olemaan pidempiä! toivottavasti tykkäsitte ekasta osasta. :)