sekasin, mut ihana

Bileet

Koko koulupäivän mä mietin tulevia bileitä, olin niin innoissani niistä. En ollut hetkeen käynyt missäään bileissä ja olin niin valmis siihen. Meidän lukion oppilaskunta ei saanut aikaan yhtiäkään bileitä viimevuonna. Nyt kyseessä ei siis ole lukio bileet eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, ainakaan jos he aikovat vetää samaan tahtiin, kuin viimevuonna. Mä muistan, kun me mentiin Rassen kanssa kysymään yhdeltä oppilaskunnanjäseneltä bileistä niin se vain suuttui ja käski itse järjestää, jos kerran niin paljon halusi. Siitä me tiedettiin, ettei niitä ole eikä tule. Ja kyllähän me Rassen kanssa sitten pidettiinkin sen kämpillä bileet, mut se ei ollut menestys, eikä me olla siitä enää puhuttu. Siitä on aikaa, mut se ei ole vielä sellainen aihe mille pystyisi jälkikäteen nauraa. Ehkä ajan kanssa.

"Mitä mietit äijä?" kuului pojan ääni, joka istuuntui mun vierelle sille samaiselle ikkunalaudalle. Rasse oli laittanut päälleen normaalia hienommat vaatteet ja sen hiukset oli laitettu geelillä ylös. Perjantai, se tekee ihmeitä meille monille. Me voitettiin Rassenkaa ysiluokkien avardseissa paita ja peppu palkinto, enkä mä yhtään ihmetellyt miksi. Me oltiin paita ja peppu. Ja ollaanhan me edelleen. Me ollaan aina kuljettu kaksin. Me ollaan vähän sellaset erottomattomat.

"No niit bileit vaa. Onks Tuukasta kuulunut mitään?" kysyin tuolta. Tuukka on amiksessa LVI-asentaja alalla viimeistä vuottaan. Se on siis mua ja Rassea vuoden vanhempi. Se kerto, et se aikoo pitää välivuoden ja käydä armeijan. Sit se kuulemma menee töihin ja jos jaksaa nii kouluttautuu insinööriksi. Oon niin kateellinen sille, kun se tietää mitä tahtoo. Mun tulevaisuus on on vielä täysin hakusissa. Ja niin on Rassen puheiden mukaan hänenkin. Sen takia me varmaan täällä lukiossa pyöritäänkin.

"Joo me sovittii et mennää yhes hakee ne juomat koulun jälkeen. Tuutko sä?" se kertoi ja kaivoi suklaapatukan valkoisesta repustaan. Ojensin sille käteni ja se hetken mietittyään leikkas sormilla mulle palan.

"Joo vaikka", sanon suu täynnä suklaata. Me istuttiin siinä vielä hetki, kunnes mun oli aivan pakko mennä vessaan. Rasse lähtikin eri puolelle rakennusta, sillä meillä oli eri kurssit.

Kun avasin vessan huomasin, etten ollut ainoa. Se vihreä silmäinen pesi parhaillaan käsiään ja mun sydän alkas hakkaa kovempaa. Sen mustan hupparin huppu oli päässä. Se vilkas kuka ovelle tuli ja sen katse kävi mussa kunnes se sammutti hanan ja otti paperia.

"Moi", sanoin ja tuo vilkais mun päälle. Se lähti sanomatta mitään vessasta ja mä jäin tyhmänä toljottamaan sen perään. Mulle tuli kieltämättä paska olo sen käytöksestä. Ehkä se oli, just sellanen, et jos röökiä tarvii nii sit ollaa mukavii. Muuten sit aivan kusipäitä. Mä hetken päästä sain taas jalkani alle ja menin vessaan. Päätin olla miettimättä sitä. Olihan se sen frendikin, Miko ihan perseestä. Mä vaan kelasin, et mikä ylipäätään saa ihmisiä käyttäytymään tolleen toisia kohtaan.

Se jo vähän tutuksi volkkari odotti mua koulun pihassa. Heilautin Tuukalle kättä ja istahdin apukuskinpenkille. Rasse ei ollut ilmeisesti vielä kerennyt paikalle. Toki mä pääsinkin hieman etuajoissa tunnilta.

"Moikka", sanoin ja yritin säätää penkkiä hieman alemmas, mutten löytänyt mistään sitä oikeaa vipua, millä se onnistuisi.

"Mooi", se vastas ja hetken katsoi mun säätämistäni. "Nosta sitä penkin alla olevaa vipua", tuo sanoi ja naurahti mulle. Mä tunnustelin hetki penkin alta kunnes mä sit lopulta tunsin pienen vivun ja vedin sitä oikeen kovaa. Niin se penkki laskeutui sopivalle korkeudelle ja Tuukka nauroi mulle.

"En mä voi kaikkea tietää", ehdin vastata ennen kuin Rasse tuli paikalle.

"jätkäääät!" se huus ja istahti taakse.
"mä haluun ainaki kaks six packia! Mut Eetulle ei! Sillä on niin huono viinapää et kaks yksittäistäki on liikaa", se sanoi ja mä yritin puolustella itseäni. Sit me kaarrettiin läheisen K-marketin pihaan ja käytiin ostaas sille kaks sixpackii ja mulle yhen. Tuukka osti vaan muutaman yksittäisen, sillä oli kuulemma kossua kotona.