sekasin, mut ihana

kotiin paluu

Olin hyvin levännyt, kun mä maanantaina suorastaan raahauduin Rassen kanssa kouluun. Oikeasti me oltiin pelailtu pleikalla yö myöhään ja unohdettu ajan kulu. Nyt se kostautui ja erittäin pahana. Olin päättänyt, että tänään menisin kotiin pitkästä aikaa. En mä muuten, mutta mulla oli Essiä aivan kamala ikävä. Tuntui, etten ollut saanut ladata akkujani, niin kuin yleensä tuon tytön seurassa. Mä en innolla odottanut tapaavani faijaa tai Minnaa, mutta kyllä mä tiesin, etten mä lopun ikää voinut heitä kahta vältellä. Mun oli pakko ottaa taas joku tolkku tähän mun elämään ja nousta omille jaloilleni. Rasse sanoi, että mä voin olla sen luona niin kauan kun haluan, mutta olin varma, että sekin halus jo yksityisyyttä.

"Juuso on tuolla", Rasse keskeyttää mun ajatukset. Me oltiin just päästy koulun pihaan ja tuo nojasi kauempana tupakkipaikalla. Pystyin nähdä sen mustan nahkatakin ja vaaleat farkut. Me ei oltu Juuson kanssa juteltu lauantai illan viestien jälkeen mitään. Mä olin just vaihtamassa suuntaa sen luokse, mutta samassa porukka mukaan lukien Miko asteli tuon luokse. Huokaisin ja Rasse antoi mulle nopean taputuksen selkään.
Meillä oli eri valinnaiset, joten Rasse lähti suoraan yläkertaan, kun mä menin hakemaan kaapistani äikän kirjoja. Mulla kesti aika kauan löytää ne kaiken sen turhan romun keskeltä. En ikinä muistanut tyhjentää mun kaappia, vaikka mun piti. Kun viimein löysin mä tungin sen mun mustaan reppuun muiden kirjojen sekaan.

"Hei", kuulin hieman kimeän äänen ja säpsähdin pienesti. Mun vierellä seisoi ruskea hiuksinen tyttö suuresti hymyillen. Moikkasin takaisin, hymyilin pienesti ja jäin odottamaan oliko tuolla jotain asiaakin minulle.

"Mä vaan ajattelin, kun oon kattonu sua jo jonkin aikaa ja oot tosi sulonen, et haluisitko lähtee mun kanssa kahville?" Se kysyi ja näpräsi samalla latvojaan. Mä menin vähän lukkoon. Tää oli mulle aika uus tilanne. Eikä mulla olis ikinä itseluottamusta tehä samalla tavalla. Mä olin aika otettu sen kehuista ja siks mun olisi vain tehnyt mieli sanoa, että lähetään vaan. Siinä oli kuitenkin sellainen pieni este, että mä olin homo. Täysin homo.

"Öö.. tota.."

"Eetu ei oo vapaa", kuului yhtäkkiä mun takana tuttu ääni ja mä vaan tunsin kuinka kuumotus levisi mun poskiin. Käännyin ja Juuso nojasi yhdellä kädellä kaappia vasten.

"Ai sori.. mä erehdyin", tyttö sanoi ja lähti nopeasti paikalta. Käänsin katseeni Juusoon, joka näytti jokseenkin tyytyväiseltä itseensä.

"Mitä hittoa?" Mä kysyin ja naurahdin pienesti. Juuso lipaisi huuliaan selvästi kiusaten mua.

"Näytit vaan siltä, et jonkun piti pelastaa sut ja mä nyt satuin olemaan paikalla", se sanoi omahyväisesti.

"No kiitti, mut mä osaan kyll itekkin hoitaa tälläset tilanteet", vastasin.

"Onks tää sit yleistä vai?" Se kysyi virne naamallaan. Mulla oli ollutkin jo vähän ikävä tuota tuttua virnettä.

"Taisit vaan varmistaa, et annan pakit", sanoin, otin repun maasta ja lähin kävelee. Katoin taakse, iskin sille vielä silmää ja lähin ylpeänä kohti äikän tuntia. En tiiä koska mustakin oli kuoriutunut tälläinen flirttailija. Ja ylipäätään ei mulle kauheesti tultu koskaan juttelee tai mitään.

Me mentiin Rassen kanssa tuttuun tapaamme yhdessä syömään. Mä en kertonut siitä aamuisesta vaan esitin kuuntelevani sen tarinaa mitä sen valinnaisessa oli käynyt jollenkin tytölle. Mä mietin kuitenkin aivan muuta ja tajusin vasta, että olin tuijottanut Juuson pöytään jo vähän liian kauan. Kun mä olin kääntämässä katsetta pois mä kohtasin nuo ruskeet silmät ja se antoi mulle nopean, ja huomaamattoman hymyn. Hitto, että se on komea. Tunsin kuinka mun sydän pomppaili rinnassa. Käännyin takaisin ruokaani ja aloin kuunnella Rassea.
-