-Bedfellow- // Marcus & Martinus

-1- "Et sitten yhtään paljastavampaa viitsinyt laittaa, huora."

-Alexia nk- <3
Istuin autossa kuunnellen musiikkia langattomista kuulokkeistani, ja katsellen vesipisaroitten valumista auton ikkunan toisella puolella. "Katselisit nyt edes maisemia!" , Äiti valittaa tökäten olkapäätäni. Mumisen vastaukseksi. "Ei huvita" , Sanon tylysti ja käännän katseeni jalkoihini. Nainen huokaisee syvään pettyneesti. Meidän perhe ei ole ollut entisellään sen hajoamisen jälkeen. Se masensi. Se masentaa aivan helvetisti, että mulla ei ole ketään, kelle kertoa päivän kuulumisia tai muuten vaan jutella. Kyllä, äidilleni en puhu juuri koskaan. Hän on usein väkivaltainen minua kohtaan ja lähes jokainen päivä kännissä. Siksi ahdistun helposti kännisten ihmisten lähellä.

Parkkeerasimme punaisen omakotitalon pihaan. "Alappas nyt kantaa niitä tavaroita!" Äiti käskyttää osoittaen laatikoita peräkontissamme. Nousin autosta ja paiskasin oven kiinni. Otin kaksi muuttolaatikkoa, jotka kuuluivat minulle ja vein ne ulko-oven eteen odottamaan. Istuin laatikoiden päälle ja huokaisin syvään.

Päästessäeni sisälle huoneeseeni lösäytin muuttolaatikot lattialle ja aloin purkaa niitä. "Ei vittu.. missä mun vaatteet on?" , kysyin itseltäni paniikissa. Löysin laatikon pohjalta kaksi vuotta liian pienet, harmaat mini-shortsit sekä mustan, navan yläpuolelle ylettyvän narutopin. Loput vaatteet ilmeisesti ovat muuttolastissa, joka tulee vasta parin viikon kuluttua."Hienoa, aivan loistavaa!" , hoin pidellen päätäni.

Äiti oli ilmeisesti mennyt jo testaamaan lähialueen baareja, joten päätin mennä käveleskelemään ulos. Sujautin jalkaani filan flipflopit ja astuin ulko-ovesta ulos. Heti oven sulkeutumisen jälkeen muistin jotain. "Tää päivä on ollut yhtä menestystä, unohin avaimet sisälle" , ajattelin ja koska olin miin turhautunut, aloin itkemään.

"Hei sä, hyvä perseinen muija siellä!" , Joku huutaa takanani. Käännyn blondiin poikaan päin. "Anteeks mitä?" , kysyin pyyhkien viimeisiä kyyneleitäni ja lähdin kävelemään tämän luokse. Poika oli ihan semi pitkä, komeakin. Vaikutti tosin totaaliselta kusipäältä. Poika äkillisesti lämäisee persettäni, kun käännyn lähteäkseni pois. "Vitun idiootti, oot hirvee." , sanon suoraan ja lämäisen tätä poskelle. Hän hieroo poskeaan ja virnistää minulle vähän ehkä jopa pelottavasti. Lähdin vihdoin takaisin kotiovelleni ja istun lyhyille portaille, jotka tosin olivat hieman märät. Eikai tässä muukaan auttanut.

Parinkymmenen minuutin istuskelun jälkeen huomaan samaisen pojan lähestyvän minua. "Jos ajattelit tulla tänne kehumaan takamustani, bye bye." , Sanoin hieman täristen kylmyydestä. Poika vetäisee minut ylös nurmikolta ja kuljettaa minut ilmeisesti heidän talon oven eteen. Yritän tietenkin riuhtoa, mutta ei se tietenkään tehoa. "Mitä sä luulet tekeväs?" , kysyn hieman paniikissa tämän työntäessään minut sisään heidän huusholliinsa. Hän jotain hyssyttelee tossa. "Kuule mä voin vaikka kiljua täällä jos mua huvittaa, ei sun hyssyttelys mua estä." , Valitan. Poika tukkii suuni kädellä ja vie minut rappusia ylös, yläkertaan. Ilmeisesti pojan huoneeseen. Vihdoin hän antaa minun puhua. "Kuka sä oot ja mitä mä teen sun huoneessa? Ja haiseeko täällä nuuska.. Hyi!" Kummastelin peloissani. Kuules nyt huoraliini, me pidetään tänään kiva ilta." , Hän toteaa ja alkaa riisuuntumaan edessäni. Pelko valtaa mieleni edes miettiessäni, mitä hän aikoisi tehdä. Koitan paeta huoneesta, mutta poika oli jossain välissä kerennyt lukita oven. Fuck.

Yritin kuitenkin esittää kovaa vielä. "Päästä mut ulos täältä!" Hätäilen. Tuntematon nuuskalta haiseva poika kuitenkin repeää nauruun. Katsom tätä kysyvästi. "Oot ihan paniikissa, meinasitko sä et mä raiskaan sut!" , Tämä räkättää. Minusta se ei ollut ollenkaan hauskaa, vaan pelottavaa ja ahdistavaa. "Et sä voi kotiinkaan mennä, nuku tääl tää yö." , Poju jatkaa. Kohautin vain hartioitani. Tajusin vihdoin tilanteen vakavuuden. Olen vieraassä kämpässä, vieraan ihmisen kanssa, joka voisi hetkenä millä hyvänsä tehdä pahoja asioita!" , Mietin puraisten huultani. Ajatus tästä sai minut pois tolaltani.

"No hyi mielummin nukun ulkona." , Sain sanotuksi. Henkilö katsoo minua naurahtaen ja avaa oven. "No alappa nyt sit laputtaa siitä, jos ei vittu yösija kelpaa." , hän lavertaa ja työntää voimalla minut alas portaita, niin että kaadun. Hän on selvästi sekaisin päästään. "Au!" , piipihdin ja hieroin jalkaani, jossa tunsin järkyttävää kipua. "Hups!" , tämä ilkeä mysteeripoika tuhahtaa ja heittää sandaalini ulos ulko-ovesta. Seuraavaksi lennänkin minä. Kuin leppäkeihäs! Suoraan asfaltille. Hän paukauttaa oven kiinni perässään.

Herran jumala, mitä juuri tapahtui. Polveani vihloi hirveästi. En kyennyt nousemaan, joten kirjaimellisesti viimeisillä voimillani ryömin takaisin meidän ovelle. Onneksi asuin naapurissa. Tai onneksi ja onneksi. Kyllä minä mielummin kävelisin vaikka kuinka monta kilometriä rikkinäisen jalan kanssa, kuin asuisin tämän hirveän pahoinpiteilijä pojan lähellä.

Makasin oven edessä huikeat kuusi tuntia, kunnes näin äidin tulevan jalkakäytävältä. "Jesss!" , Kuiskasin itselleni ja piilouduin nopeasti varastorakennuksen taakse. Äiti selvästi oli hirveässä kaatokännissä, joten hän ei huomaisi mitään jos livahtaisin sisään samalla oven avauksella. Äitini penkoi avaimia taskustaan varmaan viisi minuuttia, kunnes tajusi katsoa pikkulaukusta. Oven avautuessa suunitelmani onnistui täydellisesti, hän ei huomannut mitään.

Lösähdän omalle sängylleni. Katson kelloa. 6.00. No ei kai siinä auta kun mennä vain nukkumaan. Painoin pääni tyynyyn. En jaksanut välittää edes minun isoista haavoista ja ruhjeistani, joita poika minulle oli sattunut aiheuttamaan. Halusin vain nukkua ja unohtaa päivän tapahtumat. En osaa reagoida niihin vielä kovin vakavasti, enemmän olen shokissa. Se kuluttaa paljon energiaa, joten öitä!

Herään hirveään oven rimputukseen. Äiti siellä taas koittaa saada mua ylös. "Mee pois." , sanon unisena ja rynkytys lakkaa. Katsoin kelloa puhelimestani. Se näytti 13.00. Se oli tosin täysin normaali heräämisaika minulle. Nousin sängystä, etten jäisi koko päiväksi siihen makaamaan.

Etsin vaatteitani turhan pitkään, kunnes muistin mini-shortsit ja topin. Koska oli todella lämmin sää, täytyi minun laittaa ne päälleni. "Oh shit, here we go again" , mietin katsoen itseäni peilistä. Kiepautin vielä hiukseni sotkuiselle nutturalle ja lisäsin mangon tuoksuista bodymistiä.

Talossa oli yllätävä hiljaista, joten päättelin että talossa ei ole ketään. Lähdin huoneestani portaita alas keittiöön, kunnes tunsin kosketuksen olallani. "Et sitten yhtään paljastavampaa viitsinyt laittaa, huora" , kuulin äidin äänen takanani. Käännyin naiseen päin ja katsoin tätä murhaavasti. "Ei oo sun ongelmas" , Vastasin mulkaisten. Samassa äitini työnsi minut seinää vasten. "Miksi just minulle piti tulla tuommoinen kelvoton kakara?" , Hän sanoi ja lämäisi minua nyrkillä suoraan naamaan. Onnistuin riuhtomaan itseni pois tuon hullun naisen kynsistä. Kinkkasin jalkani kanssa niin nopeaa ovesta ulos, kuin ikinä pystyin.

sanoja: 948

Joo, elikkäs koulu alkaa tossa viiden päivän päästä niin luulen että osia ei tuu niin aktiivisesti ku yleensä! ❤️ Kerro ihmeessä kommenteissa mitä mieltä oot tästä 😘