On aika avata silmät uuteen, osittain tuttuun mutta silti hyvin tuntemattomaan universumiin. Yksi sen asukkaista on mystinen, kuusisiipinen lintu, nimeltä Pilvikiituri. "Lintuenkeli" ja "Kuusisiipinen Ihme" ovat nimiä, joilla saarikansa sitä kutsuu...
Jossain hyvin kaukana täältä: ympärillä on laajoja meriä, ja vain muutamia saaria hajallaan niissä. Saaret eivät yleensä ole kovin isoja, mutta vehreitä, ja niiden ympärillä komeilee suuria, majesteettisia vuoria. Sekä saarien rannikoilla, että siellä täällä merissä, törröttää myös erikokoisia kallioita. Linnun silmän näkökulmasta, maailma on silti miltei kuin päättymätön sininen aavikko, jossa harvakseltaan pääsee laskeutumaan...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö täällä olisi elämää myös kuivalla maalla. Saaret nimittäin koostuvat usein suurista laaksoista, ja joissain niissä, voi havaita pieniä kyliä. Niissä elää ihmisiä mm. puu-, kivi-, ja tiilitaloissa, ympyröitynä suurilla pelloilla ja maatiloilla. Nopealla vilkaisulla, voisi kuvitella että elämä täällä on ehkä leppoisaa ja mukavan yksinkertaista. Kun zoomaa ulos siitä oletuksesta, alkaa huomata nopeasti, että se on kaikkea muuta. Lyhyesti: tämä on maailma, missä teknologia taikka ihminen ei hallitse. Ihmisiä ei ole paljoa, ja he asuvat hyvin pitkillä etäisyyksillä toisistaan. Silloinkin kun kansat kohtaavat esim. veneitse, se on loppuviimeksi lähes aina kilpailullista tai bisnestä. Se ei vain ole selviytymistä. Se on hyvin epätoivoista. Onhan se niin kuitenkin, että tämä ei ainoastaan ole maailma jossa olosuhteet ovat ihmiselle hankalia, vaan tämä kaikki on myös suhteellisen uutta. Vaikka eläminen saattaa tuntua heille ajoittain ikuisuudelta, maailma ei isossa kuvassa ole vielä kauaa ehtinyt olla tällainen. Mutta kaiken keskellä, ihminen on silti todella sitkeä olento; kun ulkoa ei löydy tarpeeksi toivoa, usko sellaiseen saattaa kehittyä sisältä. Rukoileminen on hyvin tavallista saarikansojen keskellä...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Sitten, yhtenä kauniina kevätpäivänä, se todella vaikutti heille siltä, kuin rukouksiin oltaisiin viimein vastattu! Aurinko paistoi tavallista lämpimämmin kirkkaan sinisestä taivaasta, ja pian sen vitivalkoisten pilvien keskeltä alkoi kuulua lujia, mystisiä ääniä. Sen täytyi olla lintu, kansalaiset arvelivat nopeasti, mutta ei suinkaan mikään lokki tai kotka, josta he tiesivät. Yhä useamman saarikansalaisen silmät ollessa kiinni pumpulimaisissa pilvissä, maaginen hetki oli pian käsillä...
Viimein, pilvistä läpi kiiti esiin iso, mystinen ja suorastaan majesteettisen oloinen lintu! Enimmäkseen puhtaan valkoinen väriltään, mutta sen pöyheä rintakehä ja viuhkamainen pyrstö, olivat sekoitus tummansinistä ja hopeaa. Sen kirkkaan keltainen nokka oli pitkä ja päädystä hieman koukkumainen, kuten merikotkalla. Myös sen haukkamaiset silmät ja jalat, olivat yhtä keltaiset. Mutta merkittävimpänä yksityiskohtana: sillä oli neljä suurta siipeä, eturaajoina ja jatkeena takaraajoille; kuten ihmisillä kädet ja jalat! Näiden lisäksi, sillä oli myös päässä paljon pienemmät siivet; kuten Asterixin kypärässä. Vartalotyypiltä kuin uljaan kotkan ja kauniin joutsenen sekoitus, saalistajan piirteiden ja pitkän kaulansa takia; tämä on Pilvikiituri. Tämä mystinen lintu on reippaasti päälle kaksi metriä pitkä, ja sen siipien kärkiväli yltää vähintään jopa viiteen metriin. Painon ollessa kevyimmillään noin neljätoista kiloa: tämä tekee Pilvikiiturista yli tuplasti merikotkan kokoisen. "Onko tuo lintuenkeli?" yksi lapsista tokaisi, kun Pilvikiituri syöksyi alemmas lähelle laakson kylää...
