luku 2

29 3 0
                                    

Sielujen sokkeloinen
utuinen unipuutarha.
Missä kissankellot sievästi keinuu,
missä unikot itkevät hiljaisuuttaan.

Siellä peukaloiset tanssii
piirileikkejä leikkii
keskellä nukkuvien kukkien

**

Kun kerran vesi alkoi nousta
Se kasteli varpaani aamuauringossa
Joka nousi ja paloin tuhkaksi
En noussut kuin fenixlintu
Mutta löysin tien jonnekkin muualle
Ehkä parempaan paikkaan

**

Ui niihin ajatuksiin
Syvälle sukella
Vielä syvemmälle
Pimeään, raakaan
Alastomaan

Älä koske
Nauha eteen laita
Kaukaa katso
Katso kaukaa kuinka kärsin
Kuinka kidun ja kiemurtelen

TulvaWhere stories live. Discover now