enkeli gerpol Finnish ch

luku 1

puolan kuolemasta oli kuukausi ja saksa oli hyvin alla päin. saksa oli tullut uskoon enkelinsä lähdön jälkeen. hän ajatteli että puola olisi taivaassa nyt. puola tanssisi iloisesti ympäriinsä, niin kuin silloin ennen hänen kuolemaa, silloin kun puolalla ei ollut murheita elämästä. nyt hän oli poissa. Saksa alkoi juomaan paljon venäjän kanssa. silloin kun neuvostoliitto ja natsi olivat sovussa Venäjä ja saksa leikkivät yhdessä. Saksa itki paljon puolan perään, eikä millään pystynyt päästä yli. 

saksa nousi lattialta sohvalle istumaan. kädellään etsi silmälasejaan. kollahdus kuului parvekeelta. saksa laittoi lasit päähän, ja suuntasi parvekkeelle. siellä oli jotain mitä saksa ei ajattellut enää koskaan nähdä. siinä hän makasi. Puola makasi siinä tajuttomana. saksa ajatteli, että hän oli  unessa, mutta auttoi puolaa välittömästi.  hän laski puolan sängylle. 

viimein puola herää. (puolan näkökulma) herään ihmeelisestä paikkasta en muista mitään, vähemmän kuin on tarkoitus panna putosin taivaalta. huomaan saksan, ja mennen epävarmana kauemmaksi, aga siitten sängyn pääsee vastaan. 

"älä pelkää minua." saksa sanoi, ja tuli istumaan sängylle. kuka olen? missä olen? mitä tapahtui? kuka hän päällä? aikooko hän sattuttaa minua? liian monta kysymystä, pyörii lähellä samaan aikaan. 

"kuka olet?" kysyn ujosti. tuo mies pelottaa minua. hän muistuttaa, joskin pahasta. 

"nimeni on Saksa." tuo sanoo hymyillen.

 "mitä on minun nimeni?" saksa tarkas hämmentyne pois kysymyksestäni. " 

se on Puola, etkö muista muka?" pudistan päätäni vastaukseksi.

"voinko kutsua sinua Niemcy?" kysyn tuolta.

"toki toki." saksa hymyilee. hymyilen takaisin ja katson tuotta. 

"oletko nälkäinen?" tuo kysyy edelleen hymyillen. pudistan päätäni. tuo hymy muistuttaa jotain ... se pelottaa hiukan. mutta Niemcy valinta kilttiltä. eihän minua sattuta vai mitä? Saksa nousee ylös, ja antaa kaapista puhtaat vaatteet silmas. nyökkään kiitokseksi, ja puen ne päälleni, kun tuo kääntyy katsomaan muualle.

" valmis."  sanon ja tuo kääntyy ympäri. (saksan näkökulma) puola näyttää samalta kuin ennen, mutta tuon saanut enkelin siivet. se tekee hänestä vielä suloisemman. 

"me oltiin ystäviä ennen,  kun sä mennetit muistisi." sanon ja hymyillen tuolle. puola katsoo minua arastti. ei kai hän ajattele, että olen Natsi? 

"haluan muistaa ne ajat Niemcy." puola sanoo ja hymyilee. se saa minutkin hymyilemään. 

vien puolan katsomaan vanhoja kuvia olohuoneeseen, ja kerron muistoja niihin liittyen. Puola kuuntelee ja hymyilee leveä hymyä. vahingossa vastaan tulee pussu kuva, ja puola hämmentyy. 

"miksi me suutelemme?" puola kysyy hämmentyneenä.  huokaisen kai minun pitää kertoa totuus näin pian..

"mä saattoin sanoo pienen valkoisen valheen.." sanon ja sen jälkeen jatkan

"me oltiin yhdessä, ajattelin että pystyisit luottaa minuun paremmin jos kertoisin että me olimme vain ystäviä." katson tuotta. (puolan näkökulma) tunnen niemcyä kohtaan surua on hänellä ollut varmaan vaikea ajattella, että hän ei voi olla kanssani, niin kuin ennen. katson saksaa ja menen lähemmäksi. ottan tuon leuasta kiinni ja suutelen tuotta.

//hei kaikki joo ajattelin yrittää kirjottaa jotain. ja joo oon countryhumans fandomissa. toivottavasti pidätte.

words: 447