Can't help falling in love..

Part 1

Louisin näkökulma -

Se oli sitten menoa. Sovimme näkevämme Liamin talolla ensimmäisen kerran niinsanottuna bändinä viiden vuoden jälkeen. Ollaanhan me aiemminkin toisiamme tapailtu.. Tai no minä olen nähnyt vain Niallin ja Liamin.
Meidän kolmen soolouramme ovat olleet menestyksekkäitä ja jokseenkin suosittuja. Kun taas Harrysta on tullut mega tähti ja hän on suosionsa huipulla kaikkine Guccin vaatteineen.
En kestä että bändimme on palaamassa tauoltansa pian mutta olen unohtanut täysin millainen tuo kiharapää on luonteeltaan.. Meillä kun oli joskus jotain..

Kävelin Liamin talolle jonka pihassa oleili ainoastaan Niallin mersu. Harry ei siis luultavasti ole vielä paikalla ellei hänkin tullut jalkaisin.
Soitin ovikelloa ja tuossa tuokiossa ovi aukesi ja tuttu "nuolimies" astui ulos.

"Tommo! Mukava nähä taas! Nini tuli jo" Liam sanahti ja kapsahti kaulaani.

"Hei vaan sullekki" hymyilin ja halasin ystävääni takaisin.

"Louiss? Mäkin olen täällä" Niall huusi halauksemme takaa.

"Tiedän tiedän" naurahdin ja kävin vaihtamassa hallauksen hänenkin kanssaan.

"Tulkaahan peremmälle, laitoin kahvia sun muuta sellasta jos kelpaa? Alotetaan vaan jo vaikka Styles ei oo vielä jaksanut raahata kullattua persettänsä paikalle" Liam nauroi ja ohjasi meidät keittiöön.

Liamin talo oli suuri ja hulppea niinkuin minunkin. Parvekkeet, uima-altaat ja tekonurmikot koristivat pihaa pienine sadettimineen.
Pää väritys talossa oli selkeästi tumman ruskea. Tai siis olenhan minä ennenkin täällä käynyt. Jos en vain nyt pitkään aikaan.

Istuimme pöydän ääreen. Itse otin vain kahvin kun taas Niall otti suunnilleen kaiken mitä Liam antoi. Ihmeellinen addiktio. Toisaalta oli minullakin addiktio bändin aikoina.. Harryyn ja seksiin..

Ovikello soi.
"Mä meen avaa!" Liam nousi ylös ja juoksi ovelle.

Sitten oven avaamisen jälkeen kuului vain puheensorinaa. En erottanut kuin muutaman sanan jotka olivat "Harry" "Kahvia" "Hieno" ja "Jaxuhali" mikä vitun jaxuhali..
Sitten Niall nousi ylös ja käveli taakseni ilmeisesti halaamaan Harrya.

"Moi pitkästä aikaa!" Niall sanoi.

"Kiva nähä teitäkin" Harryn matala ääni eksyi korviini ja raastoi tärykalvojani. En osaa sanoa nautinko tunteesta vai inhosinko sitä.

Nielaisin kuuluvasti ja nousin ylös kääntäen katseeni Harryn smaragdin vihreisiin silmiin, jotka olivat yllättävän korkealla. Nousin varpailleni halatakseni häntä.
Lämmin tuulahdus kulki lävitseni ja puna nousi kasvoilleni.
"Helvetti!" ajattelin ja työnnyin kauemmaksi. Miksi hänen pitää vaikuttaa minuun tälläisellä tavalla..

Istahdin Liamin sohvalle ja kaivoin iPhone 11 proni hupparini taskusta.
Luin hetken jalkapallo uutisia kunnes muutkin yhtyivät sohvaryhmittymään.
Keskustelimme hyvän aikaa ensivuodesta ja kuinka aiomme kertoa maailmalle paluustamme.
Katsahdin kelloon joka näytti  00.47 AM. Olihan tässä melko kauan oltu. Tai no itse olin lähinnä kuunnellut ja vilkuillut Harrya sivu silmällä.

Hän oli pukeutunut aika tavallisiin vaatteisiin mutta näytti silti todella hyvältä jos saa sanoa.. Ihan vain ystävällisellä mielellä.

"Hei mä taidan nyt lähteä.. Kello kun on näin paljon" Niall sanoi ja keskeytti ajatuksen kulkuni.

"Joo samat sanat" venyttelin ja nousin ylös.

"Harry jäätkö sä vielä?" Liam kysyi.

"Kyllä mäkin taidan nyt lähteä kotiin, oli kiva nähä taas!" Harry sanoi ja voin melkein väittää että hänen kasvojansa koristi leveä hymy kuoppineen. Sen verran hyvin minä tuon miehen tunnen. Tai vähintäänkin tunsin.

Kävelin eteiseen ja tungin vanhat vanssit jalkaani. Tarkistin vielä etten unohtanut mitään ja huikkasin sitten Liamille moikat.

"Moikka Louis! Nähään maanantaina" Liam huusi takaisin.

Astuin ulos Lontoon syksyiseen yöhön sulkien oven perässäni.
Huokaisin ja vilkutin sitten Niallille joka huristi harmaalla mersullaan ohitseni.

"Oletko jalan?" ääni takanani esitti hiljaisen kysymyksen.

Nyökkäsin.  "olen"

"Tarviitko kyydin kotiin?" Harry astui viereeni ja osoitti peukalollaan vieressä olevaa mustaa urheilu autoa.

"No kiitos" kohautin olkiani ja seurasin miestä.

Istuin hienon auton sisään uskaltamatta koskea mihinkään vaikka itsellänikin oli kalliita autoja.
Harry istui viereeni ja laitettuamme turvavyöt käynnisti hän autonsa.

Olin jo avaamassa suutani kun Harry sanoi.
"Älä suotta vaivaudu. Tiiän osoitteen jo"
Hymähdin ja katsoin ikkunasta ulos pieni hymy huulillani. Ihmekkös tuo. Kyllä hän minut tuntee. Paremmin kuin minä tunnen itseni.

Aivan liian aikaisin tunnistin taloni ja Harry kaarsi pihaani.
Avasin oven ja astuin ulos.

"Kiitti kyydistä, nähään maanantaina" sanoin ja suljin oven hipsien sitten kotini ovelle.

"Louis odota!" Harry huusi ja käännyin takaisin hänen puoleensa.

"Tai..ei mitään..heippa.." hän tokaisi ja sai minut hieman hämilleni.

Seisoin kotini ovella ja tuijotin talojen taakse katoavaa autoa kunnes se katosi kokonaan näkökentästäni.
Teinkö jotain väärin?

Kaivoin tupakan taskustani ja sytytin sen hiljaisuudessa. Yön kadotessa silmieni edestä.