loputtomiin

314 : novelli

Ihan näin aluks haluan ilmottaa muutaman jutun.

Ihan ensiks tän novellin nimi piti aluksi olla 614, mutta muutin sen, koska se ei sopinut siihen numeron tarkotukseen. ELI jos näätte täällä tarinassa vielä lukua 614, niin ilmottakaa mull nii käyn vaihtamassa sen.

Toiseks tän päähenkilön parhaan ystävän nimi olis aluks ollu Henriikka, mutta muutin sen, eli sama juttu ku tuossa ylläällä eli ilmottakaa jos näätte vielä Henriikkaa täällä.

Ja sitte vielä yks juttu: mulla oli hirveesti vaikeuksia pysyä oikeessa aikamuodossa. Löysin itteni monta kertaa kirjottamasta preesensissä, vaikka tää on mennyttä eli imperfektiä. Ja te tiiätte jo mitä teette jos näätte preesensiä jossainxD

Nyt nauttikaa:) Tai älkää ihan sama

---

18-vuotias Kati heräsi sinä syksyisenä aamuna kuten aina muulloinkin. Kello oli vain vähän yli seitsemän, mutta ei Kati ikinä sitä myöhempään nukkunutkaan. Kati nousi sängystään ylös ja huomasi, että hänellä oli outo olo. Ei Katista kipeältä tuntunut vaan rannetta poltteli kutittavasti. Kati silitti rannettaan siitä kohtaa, missä pienenpieni liekki paloi. Kati käveli keittiöönsä vieläkin hämillään ranteesta. Kati söi tavalliseen tapaansa aamupalaksi avocadoleivän, minkä jälkeen tämä suuntasi suihkuun. Kati väänsi suihkun päälle ja sääti lämpötilaa pienemmäksi ajatellen tämän auttavan kuumotukseen. Kati astui viileästi virtaavan veden alle ja alkoi heti katua sitä.

Kati katsoi rannettaan, joka nyt poltteli kipeämmästi kuin koskaan. Kati astui henkeä haukkoen pois suihkun alta. Kati laittoi normaalin kätensä toisen ranteensa ympärille ja puristi sitä. Puristi niin lujaa, että hänen täytyi huutaa. Katin kärsimystä kesti vain vajaat kaksi minuuttia, mutta Katista se tuntui enemmän viideltä vuodelta. Kati käveli vaatekaapilleen ja otti sieltä pastellinkeltaisen villapaidan ja mustat polvista revityt farkut. Kati puki ne yllensä ja kiskoi vielä normaalipituiset keltaiset sukat jalkoihinsa. Kati käveli eteisen, puki mustavalkoisen takkinsa ylleen ja lähti kouluun.

Heti koululle päästyään Kati huomaa parhaan ystävänsä Hennin kävelevän tätä kohti. Tytöt tervehtivät toisiaan ja lähtivät yhdessä kohti ensimmäistä tuntia. He istuivat normaaliin paikkaansa luokan vasempaan nurkkaan. Pian heidän jälkeensä muukin luokka käveli sisään, mutta vasta kun kaikki oppilaat ovat istuneet alas ja hiljentyneet, opettaja käveli kiiruhtain luokkaan näyttäen huonovointiselta. Kaikki oppilaat tietävät kyseisen opettajan, Aarne Syrjämaan, olevan toipuva alkoholisti. Vähän väliä tämä siis näyttää pahoinvoivalta ilmeisesti vieroitusoireiden vuoksi. Oppilaat katsoivat opettajaansa odottavasti. Mutta opettaja katsoi kaikista ohi outo ilme kasvoillaan, kuin kuunnellen jotain. Vasta monen minuutin kuluttua Aarne herää transsistaan ja alkaa opettaa biologiaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Monen pitkän minuutin jälkeen minuutin jälkeen Aarne vihdoin päästi oppilaat välitunnille. Kati mietti edelleen aamuista tapahtumaa, joten päätti kertoa asiasta Hennille. Hennin ilme muuttui silminnähtävästi pelokkaaksi. Kati tietenkin kysyi, mikä on vialla, mutta Henni vain puisteli päätään ja lähti luokkaan. Kati jäi paikoille seisomaan hämmentyneenä ja lähti parhaan ystävänsä perään luokkaan. Heti ovelle päästyään Kati tunsi pettymyksen valtaavan tämän. Henni oli mennyt serkkunsa viereen istumaan. Kati katsoi ystäväänsä kysyvästi, mutta tämän vain puistaessa päätään Kati istui luokan etuosaan yksin. Koko kuolettavan tylsän historiantunnin Kati mietti Hennia ja sitä oliko sanonut jotain väärin. Ei Kati kuitenkaan tajunnut miksi ja mistä Henni olisi voinut pahastua. Oliko Henni luullut Katin valehtelevan? Oliko Henni mennyt serkkunsa viereen koska tämän äiti oli lääkäri? Kati ei sitä tiennyt.

Koko lopun koulupäivää Henni vältteli Katia ilman mitään ilmeistä syytä. Kati lähti äidinkielen kaksoistunnin jälkeen heti kotiinsa. Välillä Kati kävi kuitenkin kaupassa ostamassa ruokaa loppuviikoksi. Juuri, kun Kati oli laittamassa koriinsa makaronipussia, tämän rannetta alkoi särkeä. Kati laski korinsa maahan ja puristi taas normaalilla kädellä rannettaan. Kohtaus kesti taas vain muutaman minuutin, mutta Kati huomasi tuntevansa vihaa. Kohtauksen aikana Kati vihasi jotain henkilöä, vaikka ei osannut edes nimetä tätä. Kati haki koriinsa vielä avocadoa ja lähti sitten kassalle huolimatta ranteessaan tykyttävästä liekistä. Päästyään kotiin Kati alkoi heti tehdä ruokaa samalla laulaen surullisia rakkauslauluja. Hennin mielestä Kati oli outo, kun lauloi surullisia rakkauslauluja vaikkei tällä ole ikinä ollut edes ihastusta. Kati kuitenkin tykkää kyseisten laulujen merkityksistä, vaikka ei tunnetta itse tiedäkään.