loputtomiin

Valonpilke

Elämäni valonpilke, eteisessä odottaa.

Vilkuttaa ja kääntyy poispäin katsomaan.

Oven avaa ruosteisen, astuu ulos sateeseen.

Pelkkä synkkyys jäljelle jää.

Kuinka jaksan elämää?

Ei löydy syytä hyvää.

Auttakaa mua se keksimään.

Miksen voisi vain luovuttaa?

Se olisi paljon helpompaa,

kuin nähdä valonpilkkeeni,

sammuneen sateeseen.

Suljen oven raskahan.

Pimeydessä suunnistan,

yritän ulospääsyn löytää.

Kävelen eteenpäin haparoiden.

En mitään näe, mustaa vaan.

Lattia pettää, putoan.

Tän kirjotin joskus kasilla/ysillä. Sillon mulla oli vähä kaikennäköstä ongelmaa ja pahaa mieltä. Sen vaan haluan sanoa, että jos teillä on joskus niin paha olo ettette pysty puhua siitä kellekkään, niin kirjottakaa. Se ei välttämättä auta, mutta jälkikäteen ymmärtää paremmin, mitä on joutunu käymään läpi ja mistä on selvinny. Ei mulla muuta.

Okei on mulla muuta:) Tää on mun viiminen runo, minkä oon löytäny.. Eli tänne ei tuu enää runoja, mutta laitan tänne kaks mun kirjottamaa novellia:) Toinen niistä on romantiikka/fantasianovelli ja toinen ihan perus teinidraamaa minkä kirjotin ÄI10-kurssillaxD Mulla on kuitenki suunnitteilla uus kirja, josta kerron enemmän vuojen lopulla:) Kiitos ihan sairaan paljon kaikille<3

- Kakkis