"Oikeasti??!!" Hyunjin kysyi kun olin selittänyt koko jutun.
Nyökkäsin vain surullisena, en kestänyt tälläistä...minä vahinko?! Mutta miksi.
Kävelin kotiani päin, ja toivoin koko sydämmestäni ettei isäni panisi taas jotain keskellä lattiaa, pyöräytin silmiänikin ajatukselle.
Avasin oven ja astuin varovasti sisään Katsoin ympärilleni ja huhuilin isääni, ei vastausta. Taisi saada niin kauhean myötähäpeän ettei enään pysty näkemään minua? Vahinkoa.
Kävelin kuitenkin huoneeseeni ja viereisestä huoneesta kuului huokailuja, kyllä, isäni oli kotona.
Menin huoneen ohi omaan huoneeseen ja laitoin kuulokkeet korviin etten saisi traumoja.
___
Tunnin päästä otin kuulokkeet pois korvilta kun joku koputti oveeni. Katsahdin isääni ja sen jälkeen puhelinta tylsistyneenä.
"Anteeksi..." Pyysi isäni
Olin hiljaa ja katsoin vain puhelinta, sattui sydäntä ignooraa häntä mutta minkäs teet.
Isä laittoi vihdoin oven kiinni surullisena ja lähti kai "miehensä" kanssa pihalle jättäen minut tänne. En halua puhua hänelle vähään aikaan.
________________________________
Ei oo motii joten pidän tauon, ilmotan vaikka tätä ei kukaa luekkaa :)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
