𝒩𝑒𝓋𝑒𝓇 𝑜𝓇 𝑒𝓋𝑒𝓇 - ChangLix (lopetettu kesken)

15.

Felix

Sairaalassa.....
Lääkärit sanoivat että silmääni pitää tarkkailla pari päivää, mutta ei minulla ole aikaa odottaa sairaalassa. Pitää opettaa luokkaani.

Ovi kuitenkin keskeytti ajatukseni.

"Moih.."
Changbin sanoi varovasti

Nyökkäsin vain ja katsoin sormiani

"S-sanoitko Hyunjinille jotain jonka takia hän löi.."
Changbin kysyi

"En..mutta hän oli selvästi rikki.."
Sanoin käheällä äänellä

"Mitenniin..?"
Changbin kysyi

Ovi avautui taas ja sieltä tuli Hyunjin

Hän lyyhistyi heti lattialle ja alkoi itkemään mitä surkeinta itkua, Changbin meni tämän luokse ja vei tuolille sänkyni viereen, katsoin hyunnietä jollakin ilmeellä jota en osannut edes tulkita? Ehkä vihainen? Ei...surullinen se oli.

Kun Hyunjin oli lopettanut itkemisen hän katsoi minua ja hyppäsi syliini halaamaan minua, emme olleet ystäviä mutta hän vaikutti veljeltäni joka oli juuri kuin hän.

"Anteeksi niin paljon.."
Hyunjin kuiskasi korvaani niin hiljaa ettei edes Changbin kuullut vaikka istui vieressäni katse minussa.

"Ymmärrän vihasi..."
Sanoin hänelle ja Changbin vain katsoi vieressäni hölmistyneenä meitä.

Hyunjin taisi vasta nyt tajuta että makaa päälläni ja nousi nopeasti opettajansa päältä pois ja punastui, tavallista

"Krhm..millon pääset pois täältä..?"
Hyunjin kysyi

"Sittenku lääkärit päästää, he haluavat katsoa silmääni pari päivää ennenkun päästävät, siinä saattaa olla jotakin joka haittaa näköäni.."
Mietin

Huomasin vasta ettei Changbin ollut sanonut mitään sen jälkeen kun Hyunjin tuli.

"Ootko okei"
Kysyin Binniltä ja laskin käteni hänen jalalleen.

"Mhm"
Hän vain sanoi ja katsoi edelleen murhaavasti hyunjiniä

"Tulisitko hetkeksi tuonne Hyunjin"
Changbin kysyi osoittaen ovea

Hyunjin nousi ja lähti kävelemään ovelle.

__

Hyunjin

Mitähän asiaa Binillä oli, hän näytti vihaiselta.

Changbin tuli ulos ovesta ja istui viereeni penkeille huoneen edessä.

Hän huokaisi ja aloitti:

"Haluan vain sanoa että....kiitos ettet ainakaan vielä ole kertonut poliisille, mutta jos joskus aiot kertoa kannattaa miettiä minun tunteitani sillä Felix menettäisi työnsä ja siitä alkaisi kauhea show kun joutuisi puhumaan poliiseille..."

"En edes ajatellut kertoa mutta....en voi kauaa salata tätä, se tulee ilmi vielä joskus"
Sanoin surullisesti

Kävelin pois koko sairaalasta sillä en halunnut kuulla Binin huutoa että en voi kertoa, mutta ainut tapa saada hänet on kertoa...

Kävelin sateista tietä kohti kotia, kuuntelin luonnon ääniä esim tuota helvetin harakkaa joka rääkyi katulampun päällä.

Kuulin kun metsästä kuului huutoa joten lähdin sinnepäin.

Näin kun Chan, Jisung, Seungmin ja Minho potkivat jotain pientä maassa, kuin ihminen.

"MITÄ HELVETTIÄ TEETTE?!"
Huusin heille

"Katos feidaaja"
Chan sanoi ilkkuen

Katsoin maassa makaavaa myttyä, ihminen se oli, huokaisin surullisesti sillä se ei liikkunut eikä näyttänyt mitään elon merkkejä.

"Miksi...."
Huokaisin

Jisung tuli luokseni ja sanoi
"Mitä se sulle enään kuuluu"

Heidän gänginsä lähti ja kyykistyin pienen pojan viereen

Koitin herättää tätä mutta mitään ei tapahtunut, hän oli kaunis, kuin koiranpentu mutta suloisempi, sellainen jota tekisi mieli halata koko päivän.

Otin Hänet syliini ja vein mukanani luokseni

Puolessa välissä matkaa hän availi silmiään ja pelästyi pahasti kenen sylissään hän on.

"Mitä helvettiä teet..?!"
Hän sanoi kauniilla äänellä

"Vien luokseni, sussa on pahoja ruhjeita jotka pitää puhdistaa"
Sanoin hymyillen hänelle rohkeasti

"Voin kävellä itsekin..."
Hän sanoi pienesti

"Aa joo..."
Huomasin vasta että voin laskea hänet

__

Kun olimme meillä tajusin vasta kysyä hänen nimeään

"Mikä nimesi on?"

"Ai nimeni....Jeongin"
Kaunis poika nimeltään Jeongin sanoi minulle punaisena.

Rakastin häntä jo nyt