Dibba: Niko....JUOKSE!
*Pojat pujottelevat itsensä väeistön alta paetakseen ulko-ovesta.*
Niko: Juokse, juokse, juokse!!
*Dibba katsoo olkansa yli ja näkee väen tujottamassa heitä oven suulta samalla kun he juoksevat pimeään lumiseen metsään.*
Myöhemmin:
Niko: Löysimme sen! Löysimme kotimme!
*He ryntäävät sisään ja paiskaavat oven kiinni perässä.*
Dibba: Mitäköhän ne yrittivät?
Niko: En tidä...mutta voin vannoa sen, etteivät mitään hyvää.
Dibba: Pääasia on se, että olemme taas kotona...
Niko: Jep, mutta meillä ei ole kuusta.
*oveen koputetaan*
Dibba: Uskalankohan?
Niko: Katso avaimen reijästä ja avaa ovi sitten.
*Dibba kurkistaa reijästä ja se on Make*
Dibba: Oho, sehän on Make.
*Dibba avaa oven.*
Make: Oottehan te kotona, Veera sanoi, et lähitte ettii kuusta.
Dibba: Niin me olimme, mutta..... emme löytäneet...oikeen hyvää.
Make: Täydellistä, sil me koristeltiin ikivanhus!
Dibba: Ai Tyrmä metsän suurimman kuusen?
Make: Jep, tulkee kattoo!
Dibba: Juu tulemme heti!
*Pojat juoksevat koristeltun ikivanhukaen luo*
Veera: Siellähän te olette!
Dibba: Jep tässähän me...
Niko: Ja aito elävinä..
Veera: Hei, mulla on teille lahjat.
*Veera ojentaa Diballe ja Nikolle lahjapaketit.*
Dibba: Hei Veera, tiedätkö mitään siitä, että onko Tyrmä metsässä kirkkoa?
Veera: En, en tiedä onko, kuinka niin?
Dibba: Ei kunhan vain kysyin, hehe.
Niko: VAU! Vihreä kaulahuivi, kiitti Veera!
Veera: Ole hyvä, moisia vaatteita on helppo tehdä jos on tällaiset ompelian sormet.
Dibba: "Mikäköhän se kirkko sitten oli, jos Veerakaan ei siitä tiedä, hänhän on asunut täällä siitä asti kun hän syntyi..ihan sama, ehkä nyt vain nautin joulusta."
Loppu ja hyvää Joulua!
ESTÁS LEYENDO
Dibba Hippa ja vanha ränsistynyt joulukirkko
TerrorVeljet ovat etsimässä täydellistä joulukuusta, mutta eksyvät ja etsivät väliaikasita suojapaikkaa lumisateen vuoksi. He löytävät vanhan kirkon josta he eivät ole kuuleet mitään eivätkä koskaan ennen nähneet. Mitäköhän kyseinen kirkko kätkeekään sisä...
