Vihollisia?

Part 1《》"Ai, sinä"

  》Dracon nk《 

Vedin keuhkot täyteen Tylypahkan junasta tupruavaa höyryä. Olin kaivannut tätä. Vielä hetki sitten mieleni oli ollut romahdus pisteessä, kaiken Voldemortin ja sodan aiheuttamasta tressistä. Potterin ansiosta Voldemort ja sota olivat onneksi poissa.

  Nyt perheemme oli täysin vihattu. Kun sanon täysin, tarkoitan sitä. Ministeriö oli vienyt isäni vankilaan (melkein myös minut ja äidin), ministeriö oli myös vapauttanut kotitonttumme niiden huonosta kohtelusta (josta Granger oli ottanut kantaa), profeetassa ei muusta puhuttukaan kuin "Malfoyden kohtalosta." Lisäksi olimme periaattessa nyt köyhiä sillä isä ei saanut palkaa  Azkabanissa ollessaan ja Ministeriö oli vienyt 1/5 osa meidän rahoistamme aiheuttamistamme tuhoista kuten sodan aikana tapettujen henkien omaisille.

  Juna oli juuri lähdössä. Otin vielä kunnon henkäisyn junan ulkopuolella ja astuin sisään. Uskoin saavani hirveästi vihaisia katseita, enkä mielestäni ollut valmis siihen. Nousin junaan matka-arkkua raahaten. Etsin katseellani vapaata osastoa samalla koko ajan vilkuillen matka-arkkuani joka hieman rämisi, ilmeisesti rengas rikki. En ollut tervettullut Goylen kanssa samaan vaunuosastoon sillä hän luulee yhä minun sytyttäneen pirunpalon johon Grabbe kuoli tarvehuoneessa, sodassa.

  Olin niin keskittynyt matka-arkkuuni, että tallasin vahingossa jonkun varpaille varmasti kivuliaasti.

-"Auts!" Edessäni oleva kirkaisee.

-"Olen pahoillani en näh..." Nostin katseeni ja huomasin Grangerin edessäni.

  Tuijotin häntä silmiin. Noihin pähkinänruskeisiin silmiin. En saanut katsettani irti niistä. Näin hänen silmissä palavan raivon ja vihan. Hetki olisi ollut romanttinen jos en olisi tallannut hänen varpailleen.
Granger tönäisee minut sivuun ja jatkaa matkaansa huomaamattomasti ontuen.

Löydän perältä tyhjän vaunuosaston.

-Äärh, mutisen kun huomaan vaunun olevan todella sotkuinen.

  Ikkunat olivat ihan lähmäiset, toisen puolen penkki oli revitty niin että punpuli oli levinnyt lattialle, toinen penkki oli täynnä juomaläikkiä sekä tahmaantuneita ruoanjätteitä. Lisäksi vaunuosastolla haisi virtsa.

Läimäytin oven kiinni takanani. En läytänyt sauvaani arkustani joten pääti suihkauttaa pari roiskausta hajuvettäni tänne. Penkille laitoin vihreän pehmoisen vilttini. Jos joku olisi jo kurkannut tänne hän ei varmasti tulisi takaisin.

  Halusin istua yksin. En halunnut kuulla Potterin tai Weasleyn ilkkuvia sanoja. En halunnut Pansyn nyhjäävän vieressäni.

  Juna nytkähti liikkeelle. Istahdin tuolille. Vaunuosastoon koputettiin.
Jäin istumaan aivan kuin en olisi kuullut koko koputusta.

Ovi riuhtaistiin auki.

-"Ai, sinä" kuulin jonkun sanovan pettyneesti.

-"Täällä on täyttä" mutisin vihaisesti nostamatta katsettani.

-"Niin, nyt kun me tullaan, voit siis häipyä" kuulin hyvinkin tutun ja epämiellyttävän äänen.

Nostin katseeni. Ensimmäinen puhuja oli ilmeisesti ollut Granger ja toinen Weasley.

-"Aavistinkin teidän siellä olevan" sanoin ja nousin seisomaan rehvakkaasti.
"Tänne nousi äkkiä kaamea lemu."
"Potta ja Kerjäläinen siinä"

Tuuletin kädellä nenäni edessä.

-"Ette tekään enää kovin rikkaita ole," Hermione sanoi poikien takaa kiivaasti.

-"Hyvin huomattu kuraveriseltä, sillä tuollaiset kerjäläiset vievät rahamme." Sanoin ilkeästi Grangerille nyökäten Weasleytä päin.

-"Elä ikinä kutsu tuolla nimellä tyttöystävääni." Wesley ärjyi naamapunaisena ottaen Grangeria kädestä.

   Katson Hermionea silmiin, kun käännän katseeni käteen josta Hermione pitää kiinni sydämmeni jätti lyönnin välistä. En muistanut heidän olevan yhdessä.
  Miksi minua satutti nähdä heidät yhdessä, mietin itsekseni.

  Weasley aukoi päätään vielä hetken ja lopetettuaan veti sauvan esiin. Minuun iski pieni paniikki, en kumminkaan näyttänyt sitä. Pidin naamani peruslukemilla. Miten juuri tänä lukuvuonna olin unohtanut oleellisimman asian koko lukuvuonna. En ollut kerennyt edes ostamaan uutta taikasauvaa.

  Hämmästyksekseni Weasley oli huomannut sauvani puutteen ja jäi odottamaan minua että kaivaisin sen esiin. Käytin tilaisuutta hyväkseni. Olin ostanut Weasleyden pilapuotikaupasta tainnutuspommeja. Otin käteeni yhden. Samalla sekuntilla kun heitin pommin Weasleytä päin Hermione astuu esiin ja levittää kätensä esteeksi, kasvot minuun päin. Näen hänen katseessaan pelokkaan sekä moittivan sävyn. Pommi tietenkin osuu Hermioneen, olihan hän toiminut Weasleyn "suojakilpenä."

  Voi ei, nyt olisin liemessä. Näin Hermionen tyhjän katseen. Hän näytti itseasiassa aika suloiselta tainnutuspommin alaisena. Lisäksi noiden tainnutuspommien vaikutus kestää pitkään.

   Weasley kaappaa Hermionen syliin, Potterin avatessa oven heille oven.

  He häipyivät, niin nopeasti kuin olivat tulleetkin.
 
  Mitä minä tein. Juuri kuin minulla oli jo huono maine, pahensi tilannetta entisestään. Lysähdin penkille istumaan. Laittaisin perillä kirjeen äidilleni, että ostaisi minulle taikasauvan huomiseksi.

  Painoin kasvot käsiini. Olin juuri tehnyt Hermionen elämästä paskaa. Taas. Hän makaisi koomassa ainakin pari viikkoa.

Luulin maineenpuhdistuksen olevan helpompaa...