Veronica ja kohtalon peli

Neuvottelu

Straton

Heräsin aamulla aikaisin kuten yleensä, mutta tänään ilmassa oli jotain uutta. Se ei ollut täynnä epätoivoa vaan pystyin näkemään toivoa. Toivoa?  Tänään alkaisivat kuninkaalliset neuvottelut kuningas Markhamin kanssa. Tänään kaikki päättyisi tai sitten miellä olisi edessämme pitkä ja mutkikas matka.

Veronica

Isäni määräämä aresti pysyi, vaikka siitä olikin jo muutama päivä. Sain poistua huoneestani korkeintaan isäni luvalla, mutta muuten olin ikuisesti vankina huoneessani. Tänään oli jälleen tavallinen vankilapäivä huoneessani. Camille toi minulle aamiaista jonka söin kiitollisena, mutta joka ei maistunut juuri miltään. Toki kokit olivat laittaneet siihen koko sydämmensä, mutta suussani ei vain yksinkertaisesti mikään juuri maistunut.

Istuin ikkunani äärellä katsomassa, kuinka paltasiin saapui muista kuningaskunnista kuninkaiden luottohenkilöitä. Turvajärjestelyt olivat tiukat, ja niiden läpi ei pääsisi kovinkaan helposti. Oveltani kuului koputus ja sitten ovi avattiin. Merlin asteli sisään.

" Allon liitytkö seuraani?" kysyin kohteliaisuuttani, ja Merlin otti itselleen viereisen tuolin. Hänenkin katseensa siirtyi ulkona olevaan ihmisjoukkoon. Tavalliset kansalaiset jotka olivat raivoissaan heittelivät mätiä vihanneksia, kun taas ne jotka eivät olleet raivoissaan katsoivat ylempiarvoisia jumaloiden.

" Oletan että et tullut luokseni vain pitääkseen minulle seuraa." sanoin katsettani siirtämättä.

" Olette oikeassa. Isänne haluaa kertoa että on eräs keino saavuttaa rauha Gwenmoren ja Stratonin välille." 

" Anna kun arvaan. Hän haluaa solmia avioliiton meidän välillemme."

" Olettepa te tarkkanäköinen." Merlin sanoi hämmästellen.

" No se mies ei juuri yllätä päätöksillään." sanoin ärtyneenä.

" Hän olisi voinut edes kysyä minulta mielipidettä, eikä suinpäin vain rynnätä tekemään päätökset puolestani." sanoin ja käännyin katsomaan Merliniä.

" Tiedän. Hänen majesteettinsa Straton on suostunut isäsi ehdotukseen, mutta hän haluaa sinun suostumuksesi kanssa. Hän ei suostu naimaan sinua ellet sitten suostu itse avioliittoon." Merlin kertoi ja minä kohotin yllättyneenä kulmiani.

" Vau se peihitti mut. Keksi jopa paremman suunnitelman kuin minä." sanoin muistellen minun ja Stratonin rauhan keskusteluja jotka olivat enemmänkin kaksintaistelua sanoilla.

" Veronica kaiken ei tarvitse olla kaksintaistelua."

" Tiedän. Puran vain turhautumistani." sanoin ja hymyilin heikosti.

" Isäsi haluaa vastauksen tänään, ennen auringonlaskua."

" Jotenkin arvelin että auringonlaskuun mennessä. Kaikki päätökset pitää tehdä aina ennen laskua tai nousua." sanoin ja hieroin ohimoitani.

" Veronica päätös on sinun, ja vain sinun. Jos et halua naida sitä miestä kukaan ei pakota, mutta sinä teet itse päätöksen."

" Tiedän. Avioliitto tässä iässä ei koskaan käynyt mielessäni." 

" Jätän sinut miettimään päätöstäsi."

Merlin lähti ja minä jäin yksikseni mietteideni kanssa. Naimisiin jonkun ääliön kanssa jota en edes tunne. Loisto idea! Mitä jos vielä hommattaisiin pari kameraa ja meillä olisi loistava tositelevisio sarja kasassa. Nyt kysymyksenä oli enää se suostuisinko naimaan jonkun jota en tunne. Vastaus oli epäselvä jopa minulle, jolta sitä kysyttiin. Kansani puolesta olisin valmis tekemään mitä vain, mutta menemään naimisiin jonkun kanssa jota en edes rakasta. Kamala ajatus.