Fantastic Geeks & Where to Find Them

"Olihan sentään keskiviikko"

Lisko käveli kohti hänen otuskellariaan. Hänen mielestään olisi ollut hyvä idea mennä hänen pientä asuntoaan lähellä olevaan Tescoon, mutta hänellä oli vain yksi ja ainoa pelko. Siis Herra VAKA.
    Herra VAKA oli todella mystinen mies, sillä hän kantoi mukanaan aina pientä muistilehtiötä ja vihreän väristä "VAKA" nimellä somistettua mustekynää. Hän vaikutti epäilyttävältä, koska Lisko näki hänet aina Tescon hedelmäosastolla, jossa hän oli ostamassa jotakin.

Se teki tilanteesta vielä karmivampaa, sillä Lisko ei ollut aivan varma, mitä VAKA halusi ostaa, mutta sen Lisko tiesi, että tuo mies rakastaa hedelmiä.
    Lisko käveli portaat alas.
Hän näki pienellä työpöydällään kirjeen, jossa luki "Lisko Scamander".
        Hän katsoi kirjettä epäluuloisesti ja nappasi sen käsiinsä. "Hups.." Lisko sanoi, sillä Lisko tajusi sen olevan kaksi kuukautta sitten tullut sähkölasku.
         Lisko oli kauhuissaan, sillä hänen aikatauluunsa ei olisi mahtunut lause "Maksa sähkölasku", sillä listassa luki jo "Maksa vesilasku".
          Lisko haukkoi henkeä ja juuri sillä hetkellä yläkerrasta kuului kolinaa. Hän otti sauvansa esiin kauniilla ranneliikkeellä ja asetti etusormensa sauvan noin kolmasosa väliin johon se oli kuin luotu.
           Lisko haukkoi henkeä ja kapusi portaat ylös. Hän tiiraili kellarin oven välistä ja näki keittiössä Queenien vaaleat hieman kiharretut hiukset ja Herra Kowalskin (leipomo yrittäjän). Hän hieman virnisteli ja tuli esiin oven kolosta. "Yay Scamander jou!" Kowalski sanoi ja oli halaamassa Liskoa, kunnes Lisko teki mahtavan väistöliikkeen ja teki hienon (hieman Michael Jackson) tyyppisen jalka slaidauksen niin, että Kowalski sattui juuri ja juuri kompastumaan pieneen irronneeseen bruneten väriseen lattialautaan.
            Liskoa huvitti. Hän katsoi maassa makaavaa Kowalskia ja käveli tämän herran ylitse. "Ulkona on todella loistokas sää..." Queenie sanoi ja auttoi Kowalskin ylös Liskon lattialta. "Sataa kaatamalla..." Tämä lisäsi perään ja hieman naurahti sarkastisesti.
"Mielenkiintoista.." Lisko sanoi jälleen virnistäen ja tuijotti brunettea laudoista tehtyä lattiaa, niin kuin yleensä.

Huoneeseen nousi kiusallinen hiljaisuus. Kuului vain Kowalskin hieman odottavainen ja todella tavanomainen yskäisy, joka tarkoitti yleensä "Milloin syödään?".
"Noh.. Voisin laittaa jotakin ruokaa" Queenie sanoi varovaisella äänellä. "Ei, kuule minusta se ei ole ehkä niin hyvä idea.. Katsos kun.." Lisko sanoi hieman nolona ja käsi suun edessä keskeyttäen lauseensa, sillä hän tiesi, että olisi pitänyt käydä Tescossa ennen näiden kummajaisten tuloa.
Mutta Queenie oli jo ehtinyt kävellä Liskon jääkapille ja hän aukaisi sen mitään sanomatta. "Ouh?..." Hän sanoi hieman ihmetellen ja tuijotti jääkaapin sisällystä. Siellä ei ollut mitään paitsi makaroonilaatikon jämät viime keskiviikolta. "Noh voimmehan syödä tätä? Vai?" Queenie sanoi ja katsoi Kowalskia hieman kiusaantuneena ja käänsi katseensa Liskoon.
Lisko katsoi molempia vuorotellen. Tilanne oli todella kiusallinen ja häntä nolotti. Juuri silloin hän toivoi, että voisi paeta salkkuunsa. "Ehkä.." Hän sanoi ja käänsi katseensa jälleen brunetteen laudoista tehtyyn lattiaan. "Hmmh" Queenie päästi suustaan ja otti takkinsa pois päältä. "Noh aloitetaan" hän sanoi ja alkoi tehdä ruokaa (eli lämmittämään makaroonilaatikkoa).

Kaikki ryhtyivät hommiin. Lisko kattoi pöydän upeilla äidiltään saaduilla hopea-astioilla samaan aikaan kun Queenie oli laittamassa laatikkoa uuniin. Juuri siihen aikaan Kowalski oli Tescossa ostamassa aamupala tarvikkeita, sillä Lisko ei uskaltanut mennä lähellekkään sitä kauppaa.

Oli kulunut noin puoli tuntia, kunnes Queenie oli lähtenyt katsomaan missä Kowalski viipyy ja Liskoa oli pyydetty tarkistamaan uunin lämpötila. Sillä välin Lisko oli sanonut "Menempäs kellariin...." ja hän käveli varovaisin askelin natisevia portaita pitkin kohti huikeaa salkun ihmemaata.
          Parin (ehkäpä kymmenen) minuutin kuluttua Lisko sanoi "Hups.." Ja juoksi nopeasti yläkertaan tarkistamaan uunin lämpötilan. Lisko oli kauhuissaan, sillä uuni oli ollut ilmi liekeissä noin suunnilleen 6 minuuttia ja 47 sekuntia. Ja juuri silloin ulko-ovelta kuului kolahdus. Lisko juoksi ovelle unohtaen liekit uunissa. Hän katsoi keittiön nurkan takaa ja käänsi hieman päätään ihmetyksestä, sillä ovella seisoi hämärän mystinen VALIO maito.
Lisko oli hämmästynyt. "Auta minua..." VALIO maito sanoi kyyneleet korvissaan ja katsoi Liskoa kuin omaa isäänsä (jota siis ei koskaan ollut). Lisko sanoi "Anteeksi, en nyt oikein tiedä miten voisin sinua auttaa..". "Hmmhhmmhhm...hmmhmh" kuului lohdutonta nyyhkintää VALIO maidon suunnalta. "Mene pois, kiitos.." Lisko sanoi taas brunettea laudoista tehtyä puulattiaa silmäillen.
Valio käveli pois ja jätti hieman raollaan olevan tammen ruskean puuoven auki. Ja juuri silloin Herra Kowalski (leipomo yrittäjä) käveli sisään ostoskassien kanssa, Queenie hänen takanaan hipsuttaen. "Hei taas!" Queenie sanoi hymyillen ja käveli sisään ottaen vaaleanpunaisen "design" takkinsa pois, viikaten sen tuolin selkänojalle. "What up Scamander!" Kowalski huusi ja oli halaamassa Liskoa, kunnes Lisko teki jälleen hänen tapaisensa kauniin ja sulavan väistöliikkeen (Dougien tyyliin).
Ja jälleen Lisko sai nähdä Kowalskin tömähtävän lattialaudoille. Liskoa huvitti taas. Hän ei koskaan kyllästyisi tähän.
Yhtäkkiä Queenie huomasi jotakin "Mikä täällä haisee?" Queenie sanoi ja käveli keittiön suuntaan. Uuni oli yhä liekeissä. "Voihan VAKAN uudet hiukset!" Kowalski huusi ja yritti sammuttaa paloa. "Ventus" kuului Liskon suunnalta, joka oli ottanut sauvansa esiin ja taikonut pienen tuulen vireen paloon päin, mutta se vain pahensi tilannetta. Nyt tuli oli levinnyt verhoihin. "Hups.." Lisko sanoi ja laittoi sauvansa hitaasti takaisin paikoilleen.
Nopeasti Queenie loihti palon pois ja avasi uunin. "Uff" hän sanoi ja yritti koskea makaroonilaatikon vuuan reunaan, mutta se oli tuli kuuma (kirjaimellisesti). "Odota, voin ottaa sen.. Tuon sen sitten pöytään" Lisko sanoi ja muut kävelivät pöydän ääreen ja istahtivat alas. Lisko yritti nostaa laatikon pois uunista. "Hups.." Hän sanoi jälleen, kun huomasi hänen vaaleanpunaisen tekokyntensä muovin sulavan laatikon päälle. "Hehe" hän nauroi hetken, sillä tilanne oli kerrassaan huvittava.
Lisko ei välittänyt asiasta, kunhan hän ei vain tätä kohtaa makarooneista itse saisi. Hän käveli pöytään laskien laatikon pienen lämpöä eristävän puusta tehdyn taika jäähdyttimen päälle. Liskoa huvitti. Hän yritti olla nauramatta, sillä se olisi ollut röyhkeää sekä kynnen sulamisen, että tulipalon sytyttämisen takia.
"No niin, eikun vain syödään!" Kowalski huusi ja otti pienellä brittien ikeasta ostetulla sinisellä (Liskon lempivärisellä) kauhalla ensimmäisen satsin.
Lisko jo meinasi purskahtaa nauruun, sillä hän näki Herra Kowalskin lautasella vaaleanpunaisen kauniin kimaltelevan sulaneen möhkäleen. "Örhöm.." Lisko sanoi ja laittoi kätensä hänen suunsa eteen, ettei vain alkaisi nauramaan.
Lisko näki Kowalskin laittavan ensimmäisen haarukallisen suhunsa. "Hmm... Hieman rouskuvaa" Kowalski sanoi pureskellen makoisaa muovista ateriaansa. Nyt Liskon oli pakko nauraa. Hän tiesi, että oli todella epäkohteliasta ja hieman törkeän röyhkeää olla kertomatta, että hänen parhaan ystävänsä ruuassa oli hänen manikyyrinsä muovinen lisäys, mutta Lisko ajatteli tätä pieneksi prankiksi, eikä hän halunnut tukahduttaa omaa iloaan, nähdessään Kowalskin syömässä muovista (hieman rouskuvan sulanutta) vaaleanpunaista tekokynnen palaa.
"Anteeksi öhöm.. Täytyy mennä kellariin.." Lisko sanoi ja nousi pöydästä ja juoksi nopeasti narskuvia portaita alas kellariin.
Alhaalta kuului epäilyttävää naurua, joka kaikui täydellisesti ruokailutilan seinissä.

Queenie käänsi katseensa Kowalskiin ja Kowalski katseensa Queenieen. Molemmat tuijottivat kysyvästi kellarin ovea, kunnes he kuulivat Liskon jälleen kävelevän heidän keskuuteensa. "Öhöm.. Joo.. S-syödään" Lisko sanoi hieman yhä huvittuneena tilanteesta, muttei antanut sen häiritä rauhallista ja hieman mystistä iltaa muovisen makaroonilaatikon tuoksussa ja käryn hajun ilmassa leijaillessa.
Olihan sentään keskiviikko.