Fantastic Geeks & Where to Find Them

"Vaaleanpunaiset, Siis se tavallinen"

Oli Perjantai.
Siis todella kaunis perjantai aamu. Mikään ei olisi voinut pilata Liskon jännitystä huumaavaa päivää. Siis aamupäivää, jolloin tämä hankki itselleen kauniit kynnet. Lisko oli ansainnut ne.
Lisko oli niin innoissaan ettei meinannut pysyä nahoissaan (Olisi kuitenkin ollut parempi pysyä niissä, jottei tämä näyttäisi Piketiltä) No hyi! Lisko sitä viimeisimpänä toivoikin.
Yhtäkkiä kuitenkin kuului pieni rusahdus tämän sängyltä noustessaan. "Mitäs sitruunaa" Lisko mietti ja nousi varovasti sängyltään.
Mitä tämä näkikään oli Piketin pikkuruiset raajat erillään. "Voihan pyhät leivokset sentään!", Lisko huudahti typertyneenä ja pökerrysten pyörteiden vallassa.
Mitä Lisko olikaan tehnyt.
Sillä hetkellä Lisko näki miten hänen hyödyllisin työvälineensä makasi sängyllään ruhjeisena sekä todella paloittuneena vihreänä kasana.
Lisko oli kauhuissaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän ei suoraan sanottuna näin täysin syvimmistä tunteistaan halunnut tuon hyödyllisen olennon menehtyvän.
Lisko tunsi jo pienen kyyneleen silmäkulmassaan, kunnes sai aivan mahtavan idean ja päätti yrittää korjata tilanteen. Siis kokoamalla palat kasaan eri geeper nimisellä liimalla (Lisko käytti sitä käytännössä kaikkeen).
Lisko otti ensimmäisen palan käteensä ja pursutti siihen liimaa. Hän kasasi kaikki palat yhteen ja katsoi lopputulosta kuitenkin hieman epäillen.
"Luulen ettei tämä taida toimia", Lisko sanoi vieläkin hieman turhautuneena. Yhtäkkiä Lisko kuitenkin huomasi jotakin todella omituista "Korjatussa" Piketissä.
"Mitä tuo mönjä on?", Lisko kummasteli ja työnsi sormensa Piketin kasvoihin. "Hyyyiiiiii!!!!", Lisko huudahti sillä hän ei ollut nähnyt koskaan mitään yhtä ällöttävää.
Lisko hengähti hieman hieroen otsaansa.
"Mikä neuvoksi", Lisko kuiskasi pettyneenä ja tuijotti vihreää limaista kasaa pedillään, johon oli vaihdettu juuri puhtaat lakanat. Liskoa ketutti tapahtunut, sillä lakanat peiton päällä olivat olleet aivan uudet ja puhtaat, ennen kuin Piketti oli heikkouttaan päättänyt murskaantua niille. "Kirottu otus, lakanaan varmasti jää kauhea tahra", Lisko kirosi, kunnes päätti ryhtyä toimeen. Asia oli korjattava.

Lisko kiirehti keittiöön, jossa oli hämärä valaistus ja otti tammen ruskeasta keittiölaatikostostaan turvahanskat, jotka pitäisivät Liskon kädet puhtaina. Hanskojen ansiosta vihreä mönjä ei tarttuisi Liskon vaaleisiin ihorasvalla ja kosteutuskylvyissä huoliteltuihin siroihin käsiin.

Liskon laitettua turvahanskat käsiinsä, hän tepasti kaunein askelin takaisin makuuhuoneeseensa ja otta esiin muovipussin, jonka hän oli ottanut mukaan keittiön tarvikekaapista. Lisko keräsi otuksen ruumiinosat pussiin ja sulki sen. "Hih..", Lisko naurahti, sillä hänestä tuntui aivan kuin hän olisi ollut osa kauheaa murharikosta. Liskosta tuntui hauskalta ajatella asiaa, mutta jätti sen sikseen, sillä oli parasta keskittyä olennaiseen eli Piketin ruumiin pilottamiseen. Lisko käveli huoneen nurkkaan, jossa sijaitsi pieni punainen roskakori ja päätti heittää ruumispussin sinne. "Täydellistä", Lisko sanoi ja otti sulavalla sormiotteella turvahanskat pois molemmista käsistään.
Tämän jälkeen Lisko perkasi sänkynsä eli otti lakanat pois, sillä ne olivat erittäin tahmaiset (Siis Piketin jäämistä tietenkin).
Lisko kasasi lakanat ja heitti ne salkkuunsa, sillä asunnon kodinhoitohuone oli Liskon ulottumattomissa eikä hän halunnut käyttää kallista aikaansa lakanoiden pesemiseen. Olihan päivä, jolloin Lisko hankkisi itselleen kauniit kynnet. Siis vaaleanpunaiset sellaiset. Lisko oli innoissaan ja unohti jo täysin aamulla tapahtuneen tragedian.

Lisko valmistautui salonkireissua varten ja tarrasi kiinni taikanaulakossa roikkuvaan preussin siniseen kangastakkiinsa ja asteli hieman vinottain ulos asuntonsa ovesta kadulle, joka oli värikkäiden oranssien, keltaisten, punaisten, jopa ruskeiden, että myös vihreiden lehtien peitossa.
Ulkona oli kylmä, sillä syksy oli saapunut (kuten oli huomattavissa).
Lisko käveli salkku kädessään kohti kauneussalonkia ja mietti ottaisiko kynsiinsä suloisia otuksen mulikoiden kuvia vai jättäisikö hän kynnet vain pelkistetyiksi. Vai ottaisiko hän kenties liukuvärjäykset. Lisko ei tiennyt, mutta sen hän tiesi, että lopputulos olisi varmasti aivan järisyttävän silmäänpistävä. Eli siis erittäin kaunis.

Lisko katseli kaupungin maisemia, jotka eivät hetkauttaneet Liskon tuntemuksia minkäänlaisella tasolla, sillä maisemat olivat jo ennestään tuttuja. Oli kulunut jo tovi, kunnes Lisko näki jo salongin kyltin, jossa luki isoin kiekuraisin kirjaimin, "Salonki Taikavelho".
Lisko avasi salongin lasioven ja kuuli pienen kellon kilahtavan sen yläpuolella. Hän taapersi salkku kädessään tiskille ja tarkasteli erilaisia väri vaihtoehtoja. Tiskin takana seisoi erittäin tyylitajuinen huomattavasti naispuolinen henkilö, joka tarkasteli Liskon mietintää sivusta.

"Tänne onkin juuri saapunut uusia vaaleanpunaisia sävyjä, voin suositella malleja, jotka voisivat-", nainen sanoi pirteällä äänellä, kunnes Lisko keskeytti hänet "Kyllä tiedän, ole hiljaa, kun mietin", Lisko sanoi ja heilautti kättään yrittäen saada naisen vaikenemaan. "Kyllä tämä se on" Lisko sanoi ja osoitti kirkkaan pinkkiä nimeltään "Hot pink" sävyistä kuvaa, joka kuului uuteen "Magic Wizard top 10" värigaalaan.
"Selvähän se", Nainen sanoi ja ohjasi Liskon salongin kysnistudioon.

Hot pink- väri oli Liskolle oikeastaan jo ennestään tuttu väri, sillä hän otti sen joka kerta käydessään kyseisessä taikasalongissa. Lisko halusi vain antaa vaikutelman, että hän muka mietti muita vaihtoehtoja, vaikka hän tiesi jo alun alkaen tasantarkkaan mitä väriä hän vaatisi.

Lisko istuutui alas pehmeälle vaaleanpunaisen väriseen muotituoliin, joka oli vuoriteltu kauniilla sileällä satiinilla ja asetti kätensä, joissa stailattavat kynnet olivat työpöydälle. Lisko ei pitänyt kynsiprosessista laisinkaan, sillä naisen kädet, jotka kokosivat Liskon akryylikynnet kasaan olivat erittäin kylmät ja kosteat. Lisko katsoi seinällä olevaa taikakelloa, joka näytti puolta kahtatoista ja käänsi taas katseensa stailauspöydälle, jolla Liskon varmasti kohta valmiit kynnet lepäsivät.

"Ja valmista tuli", stailausnainen sanoi ja nousi tuolista. "Kyllä, huomaan sen" Lisko sanoi ja nousi myös ylös.
"Maksatteko kortilla vai käteisellä", nainen kysyi odottaen maksua Liskon vaaleanpunaisista akryylikynsistä. Lisko tiesi, että oli erittäin köyhä mies vaikkei hän olisi sitä halunnut myöntää, joten hän päätyi parempaan ideaan, joka pitäisi Liskon pankkitilin vakaana. "Tahtoisin jättää laskun Jacob Kowalskin (leipomoyrittäjän) nimelle?", Lisko vastasi virnuillen, sillä Liskon ei tässä tapauksessa tarvinnut maksaa kynsistä yhtään mitään. "Selvähän se!" Nainen sanoi hymyillen, joka sai Liskolla aikaan oksennusreaktion, sillä naisen hymy oli hyvin vastenmielinen. Se sai Liskon veren kiehumaan 100 asteisena. Liskolla oli vain tapana vihata muita velhoilijoita syyn kera tai ilman. Lisko ei tiennyt miksi.

"Moikkelis koikkelis sitten vaan!" Lisko sai sanotuksi ja astui ulos Magic Wizard nimisestä taikasalongista, jossa oli juuri äsken teettänyt kauniit akryylikynnet.

"Ne ovat kauniit" Lisko sanoi ja harpposi oudon isoja askelia kohti taika-asuntoaan, joka sijaitsi aivan korttelin päässä.

Liskon kynnet näyttivät upeilta ja Lisko tunsi olonsa myös erittäin säkenöivän virkeäksi, että sai koko kaupungin hehkumaan ympärillään. Lisko piti kynsistään yhtä paljon kuin ajatuksesta, joka sisälsi toisen käyntikerran Magic Wizard taikasalongissa. Ehkäpä Lisko ottaisi ripsenpidennykset seuraavalla kerralla. Lisko ei vielä tiennyt, mutta sen hän tiesi, että hänen kyntensä olivat prameat ja jollakin kummallisella tavalla hirveän sensaatiomaiset. Lisko oli tyytyväinen ja myös oli koko kaupunki hänen ympärillään.
Olivathan Liskon kynnet vaaleanpunaiset. Siis ne tavalliset.