renesmee's story

ensimmäinen luku

[yllä on ihana laulu twilightistä <3]

   
      Hengitin syvään. Ihollani helmeili kylmä hiki. Olin taas nähnyt painajaista.

Heitin peiton sivuun ja puin vaatteet päälleni. Olin pienessä talossamme ainoa joka nukkui, minkä vuoksi keittiöstä kuului hiljaista puhetta.

Hiivin varovasti keittiöön, ja siellä tavalliseen tapaansa istuivat vanhempani Bella ja Edward. Hymyilin heille leveästi ja siirryin vessaan aamutoimille.

"Huomenta, kulta," Bella sanoi ja suukotti hiuksiani.
"Hei. Mistä te puhutte?"
"Ei mistään erikoisesta," Edward sanoi ja hymyili vinosti. En muuten tykännyt puhutella heitä äitinä ja isänä, se tuntui jotenkin oudolta.

Bella laittoi pöytään runsaan aamiaisen - he käyttivät ruokaan vähän turhan paljon koska minä olin ainut syöjä. Voi miten typerää tämmöinen. Mikseivät vampyyrit voisi syödä samaa ruokaa kuin me muutkin?

Vaikka enhän minä aivan tavallinen ollut. Olin puoliksi vampyyri. Mutta Bella oli ajatellut, ettei minun olisi hyvä juoda pelkkää verta, että oppisin käyttäytymään normaalisti normaalien ihmisten seurassa kun he söivät ruokaa.

"Tuota... Renesmee?" Bella kysyi arasti.
Kohotin hänelle kulmakarvoja ja jatkoin syöntiä.
"Niin...Näitkö sinä pahaa unta? Huusit aika tavalla."

En muistanut millainen uni oli, mutta se oli ollut painajainen.
"En, mutta minähän muutenkin puhun unisani."

En muuten enää ole kolmivuotias, vaikka Bella ja Edwardkin puhuttelevat minua niin kuin olisin.

"Siinä tapauksessa hyvä. Jacob tulee muuten meille tänään," Bella sanoi ja Edward nyrpisti nenäänsä.

"Äh, Edward! Renesmee pitää Jacobista! Ja niin pidän minäkin ja - ja pitäisi pitää sinunkin."

Edward sanoi jotain vastaan, mutta en kuunnellut. Kun Bella oli maininnut Jacobin, minä muistin unen.

Unessa olin ollut katselemassa kun Edward metsästi. Sitten hän oli vain kadonnut, ja olin alkanut seurata susien ulvontaa siinä synkässä metsässä. Kun viimein olin löytänyt sudet, ne olivat olleet ringissä jonkin ympärillä. Jacobin. Ja Jacobin ylle oli kumartunut mies, joka imi hänestä verta... Edward.

Värähdin vähän. Sitten päätin palata maan pinnalle ja leikkasin itselleni siivun juustoa.

Asuimme tällä hetkellä Oxfordshiren Abingdonissa, missä asuivat myöskin muut Cullenit sekä Denalit. Niin sanotun sodan jälkeen olimme tiivistäneet välejämme Denalien kanssa, ja siksi asuimmekin näin tiiviisti.

Iltapäivällä Jacob asteli olohuoneeseemme, missä minä olin soittamassa pianoa, mutta lopetin siinä samassa kun hän tuli. Hän istui sohvalle ja hymyili minulle.

Kävelin aika hitaasti, ja istuin hänen viereensä. Normaalisti olisin juossut ja hypännyt hänen syliinsä, mutta nyt minun ei tehnyt mieli tehdä sitä.

Jacobkin näytyi hölmistyneeltä tälle äkilliselle käänteelle. Hän kuitenkin veti toisen kätensä viereltään ja kietoi sen ympärilleni.

"Mitä kuuluu, Nessie? Olet taas kasvanut," hän kuiskutti ja kietoi hiuksiani sormensa ympärille.

En ehtinyt vastata (mikä helpotus) kun Bella ja Edward tulivat jostakin.

"Hei, Jake," Bella sanoi ja halasi varovasti Jacobia.
"Heipä hei, Bells. Näytät hyvältä."

"Äläpä," Bella nauroi ja kääntyi sopivasti nähdäkseen Edwardin irvistyksen.

Istuimme kaikki sohvalla, Jacob kieputtaen yhä hiuksiani, Bellan ja Edwardin istuessa vampyyreille tavanomaisesti eli hirveän jäykkänä ja piinaavan hiljaisuuden vallitessa.

Kun hiljaisuus alkoi käydä kiusalliseksi, ajattelin rikkoa sen mutta Jacob ehätti edelle.

"Olettekos te olleet viime aikoina tekemisissä niiden muiden kanssa?"

Muilla hän tarkoitti muita Culleneita.

"Ei itseasiassa, Alice kyllä kävi lauantaina mutta ei sen jälkeen," Bella selitti.

Ja nyt ennen kuin kysytte, nyt on perjantai.

Hiljaisuus lankesi taas, mutta tällä kertaa sen rikkoi Edward.

"Mitä Sethille kuuluu?"

"Niitä näitä. Toki Leah vähän määräilee häntä, mutta muuten hyvin."

Ja automaattisesti hän jatkoi muun lauman kuulumisista.
"Sam ja Emilyhän pitivät tässä äskettäin häät. Minähän toki olin jo toisena bestmanina."

"Viehän heille onnittelut," Bella sanoi ja mulkaisi Edwardia koska tämä ei sanonut mitään.
"Vien, vien."

Jacob istui meillä ehkä vielä tunnin ennen kuin häipyi matkoihinsa.