Cotton candy girl and Scoops Ahoy boy

Takaisin Hawkinsiin ja Scoops Ahoy

Oli vuosi 1985. Tunsin kuinka poninhäntä hyppi niskaani vasten kun kävelin kadulla, jossa lapset ajoivat pyörillään ja lähes jokaisen talon edessä myytiin limonadia. Oli todella kuume kesäpäivä ja ylläni oli hennon vaaleanpunainen pitsimekko. Käännyin pihaan ja näin keltaisen auton kököttävän auki olevassa autotallissa. He olivat jo siis palanneet kotiin aikaisemmin kuin minä, mietin ja korjasin samalla laukkuani paremmin olkapäälleni. Tunsin kuinka hymy nousi kasvoilleni kun kävelin ulko-ovelle ja yritin samalla kurkkia ikkunoista sisään, mutta niiden edessä oli valkoiset pitsiverhot.  Noukin laukustani avaimen, työnsin avaimen lukkoon ja vedin ovenkahvasta. Sisällä oli aivan hiljaista ja katselin ympärilleni kaikki oli aika samanlailla kuin kaksi vuotta aikaisemmin kun olin muuttanut isäni luokse Teksasiin vanhempieni eron takia. Vanhempani olivat päättäneet, että minä muuttaisin Teksasiin ja pikkuveljeni jäisi Hawkinsiin. Olihan hänellä ollut enemmän ystäviä täällä kuin minulla ja kuulemma minun olisi helpompi sopeutua kuin veljeni. Nyt olin kuitenkin jo 18-vuotias, juuri high schoolista valmistunut ja sain päättää itse siitä missä haluaisin asua ja se oli Hawkins, mihin halusin palata sillä sydämeni kuului tänne. Hätkähdin kun kuulin äkkiä tutun äänen huutavan:

"Dusty, sinäkö siellä?"

Naurahdin ääneen ja kävelin eteisestä eteenpäin olohuoneen eteen.

"Melly!" äitini kiljahti ja juoksi luokseni. Tunsin kuinka äitini halasi minua tiukasti ja haistoin hänen tutun laventelin tuoksunsa ympärilläni.

"Hei, äiti." sanoin ja hän päästi lopulta irti tiukasta halauksestaan. Hän katsoi minua samalla hymyillen ja näin hänen silmäkulmissaan ilonkyyneleitä.

"Siitä on niin pitkä aika Melly, olen niin onnellinen kun sain molemmat lapsukaiseni kotiin." äitini sanoi samalla kun menimme istumaan olohuoneen sohvalle.

"Onko Dustin kotona?" kysyin ja katselin ympärilleni etsien pikkuveljeäni.

"Ei Dusty lähti kiireesti kertomaan ystävilleen tyttöystävästä, jonka kuulemma tapasi siellä kesän tiedeleirillä." äitini sanoi naurahtaen ja tunsin piston sydämessäni, vaikka olin ylpeä isosisko silti tunsin katetutta hieman siitä, että pikkuveljeni seurusteli kun en ollut vielä koskaan itse seurustellut. 

"Onko täällä tapahtunut mitään uutta, miten Mews voi?" kyselin äidiltäni.

"Voi Melly-kulta Mews katosi viime halloweenin aikoihin jäljettömiin." äitini sanoi surullisena ja tunsin sydämeni jättävän lyönnin väliin. Mews oli ollut niin äärettömän rakas ja auttanut lohduttamaan ylä-asteella ja lukion ensimmäisellä luokalla sydänsurujen aikaan ja nyt se oli poissa ja tuskin tulisi koskaan enää takaisin kotiin.

"Menisit käymään siellä uudessa Starcourt kauppakeskuksessa, siellä Dustykin näkee ystäviään ja varsinkin se Harringtonin poika oli Dustylle niin hyvä ystävä viime vuonna, kun muut hänen kaverinsa alkoivat seurustella ja no sitten oli se Will Byersin koko katoamis/kuolema tapaus." äitini selitti ja sydämeni alkoi lyömään nopeamaa Harrington nimen kohdalla ja tunsin punan nousevan poskilleni.

"Harrington, Steve Harrington?" kysyin epäluuloisena ja äitini katsoi minua nyökäten.

Olin ollut rakastunut vuotta vanhempaan Steve Harringtoniin jo ala-asteelta lähtien. Hän oli niin täydellinen, Hawkinsin kultapoika ja lukion koripallojoukkueen kapteeni. Hän oli seurustellut Nancy Wheelerin kanssa, kun olin lähtenyt Hawkinsista. Nancy oli veljeni Dustinin ystävän Miken isosisko ja meillä oli aina ollut aika kireät välit Nancyn kanssa. Hänen ystävänsä Barbara oli ollut kyllä mukava. Olikohan Steve muuttunut yhtään ja muistaisikohan hän edes minua yhteisiltä englannin kursseilta, joissa kirjoitin vihkoihini Melissa rakastaa Steveä. Tuskin muistaisi ja puristin mekkoni helmaa käsilläni.