Minttuteetä ja sinisiä kattoja

pelottavia karvakamuja

Odotimme Aimelin kanssa kahvilan katoksessa tätä tuon hankkimaa kyytiä. Auton valot näkyvät kaukaa ja valaiseekin koko kapean kujan.

Mielikuvani rähjäisestä ladasta murskautuvat kun kahvilan eteen pysähtyy kalliin näköinen kirkkaan sininen auto. Tätä en osannut odottaa.

Miten nyt sen sievästi sanoisi? Aimelin ulkoinen olemus ei huokunut mitään ökyrikasta porvari lasta, lähinnä piikan tytärtä.

"Seasmus tuletko?" Kuuluu Aimelin ääni jo auton luota. Nainen avaa minulle oven ja syöksynkin auton takapenkille. Aimel itse istuu pelkääjän paikalle.

Koitan kurkkia kuka etupenkillä istuu, auton tummennetuista ikkunoista ei nähnyt sisälle. Epämääräinen läähätys keskeyttää salapoliisin työni. Tunnen kuinka kädelleni putoaa limainen pisara ja käännän katseeni suurikokoiseen koiraan joka istuu vieressäni.

Katson eläintä kauhun vallassa. "Miks otit Pedronkin autoon" Aimel tuhahtaa kuskille. "Ajattelin, kun se tykkää sateesta niin ottaisin sen mukaan. Kuka nyt koiraa pelkäisi" miesääni vastaa kuskinpaikalta.

Niin kuka nyt koiraa pelkäisi? PAITSI JOS SE KOIRA ON NUIN ISO! Asia mitä ukkosen lisäksi pelkäsin oli isot koirat! Olin muutenkin kissaihminen.

Otus joka kantoi nimeä Pedro avasi suuren kitansa ja ilmeisesti haukotteli. Painaudun auton ovea vasten mahdollisimman hyvin.

"Vieraamme näyttää siltä, että luulisi Pedron syövän hänet" Aimel ilkkuu etupenkiltä, joku kaunis päivä tuo nainen saisi tuntea kostoni. Minä näyttäisin hänelle taivaan merkit, kunhan ensiksi saan sovittua riitani ylemmäntahon kanssa...

Pian huomaan auton pysähtyvän ravintolan parkkipaikalle. Oliko tämä sittenkin juoni myydä minut jollekkin karvakädelle pyörittelemään pizzapohjia?

Kuski nousee autosta ja juoksee sisälle. Saisi nyt luvan näyttäytyä, ihme tyyppi! Pian mies palaakin takaisin autolle sateenvarjojen kanssa. Ehkä tuolta löytyisi sentään jotain käytöstapoja?

Tuo käy viemässä Aimelille sateenvarjon ja käppäilee sitten minun puoleisen oven luo.

"Katos eihän Pedro syönytkään sua, olin ihan varma" tuo ilkkuu minulle pienesti avatessaan oven. Nyt se on selvää! Nuo kaksi olivat sukua! Ei mitään epäilystäkään!

Nousen autosta nyrpeän näköisenä sateenvarjon alle. Kuivana en kumminkaan sisälle pääse, sillä se valtava karvainen otus tulee autosta kaataen minut. Nyt se leikkii iloisena sateessa.

Heppu purskahtaa nauruun kun nostan kasvoni mutaisesta rapakosta. Ettäs kehtaa!Heitän miehen päälle maasta mutaa ja onnistun täydellisesti tähtäyksessäni, keskelle kasvoja.

Hetkeä myöhemmin olemme päätyneet mutapainiin karvaotuksen pyöriessä ympärillämme. Epäonnekseni kilpakumppanini on voimakkaampi ja saan kunnon mutapesun.

Aimelin puhe keskeyttää ottelumme. "Noniin, tulkaahan nyt sisälle. Saatte vielä molemmat kauheen kuumetaudin" tuo huokaisee meille. "Ja te pesette myös koiran" hän jatkaa.

Mies nousee maasta vetäen minutkin ylös. Katsahdan tuota nyt tarkemmin ja oh dääm tämä herra näyttää hyvältä. Tummapiirteinen mies keskeyttää ajatukseni

"Noniin pätkä, mennään sisälle" tuo hymähtää. PÄTKÄ? KUULINKO OIKEIN?
"Mä oon sua vaan puol päätä lyhyempi"tuhahdan tuolle naama nyrpeänä.

Aimel murisi että meidän pitäisi tulla sisätiloihin. Lähdin marssimaan kohti ruokapaikan pääovea, mutta tuo kuuma kreikkalaismies, jonka kanssa painin n. 5min sitten kiskaisee minut talon taakse mukaansa.

"He hei mihin sä viet mua!?" Ärisen tuolle ja rimpuilen tuon rautaisessa otteessa.

"Älä riehu pätkä! Joku vielä luulee, että kidnappaan sut! "Tuo murahtaa minulle ja työntää minut jostain rähjäisestä ovesta sisälle.

"Ei me voida sen ravintolan läpi tän näkösinä mennä! Isä syö meidät elävältä jos tehtäis silleen!" Tuo jatkaa

Katsahdan tilaa mihin päädyimme kun tummatukka avaa valot. Huone oli ilmeisesti joku kodinhoitohuone tai pesuhuone.

Tallustamme suihkutilaan ja huomaankin pian, että toinen on heivannut paitansa jo vekee. Mikä vitun kteikkalainen jumala oli tuon tuollaisella kropalla siunannut!? Elänkö oikeasti jonkun 16-vuotiaan teinitytön unelmaa vai häh?

"Noh? Mitä sä tuijotat? Joo näytän hyvältä, mut en nyt noin hyvältä" tuo naurahtaa minulle ivallisesti ja poskeni punehtuvat hieman

"E en mä sitä!" Yritän pelastaa itseni tästä nolosta tilanteesta.

Toinen lähtee suihkuun sanomatta mitään ja odotan penkillä kiltisti vuoroani. Ei en ole menossa hänen kanssaan mihinkään suihkukoppiin, en ikinä!

----------------------------------------------------------
Terve taas, kyllä tää tarina elää vielä